Suomi etsii kasvua uusista investoinneista, teknologiasta ja pidemmistä työurista. Mutta olemmeko sokeita mahdollisuuksille, jotka ovat aivan silmiemme edessä?

Yritysten johtoryhmissä keskustellaan nyt siitä, kuinka paljon tekoälyyn pitäisi investoida. Vähintään yhtä tärkeää osana sitä keskustelua olisi kysyä, kuinka paljon ollaan valmiita investoimaan organisaation uudistamiseen sen ympärillä.

Suomalaisyritysten vahvuus on toteutuskyky. Kasvun kannalta ratkaisevampi kysymys voi kuitenkin olla, uskalletaanko tehdä riittävän rohkeita valintoja.

Kolme vuotta sitten kirjoitin, että tekoäly käynnistää siirtymän tietotyöstä ajatustyöhön. Teknologinen murros on edennyt jopa nopeammin kuin silloin osasin odottaa. Organisaatioiden murros ei.

Talouskasvu on hidastunut, mutta odotuksemme jatkuvasta kasvusta eivät ole muuttuneet. Nordic Business Forumissa Michael Beckley kuvasi, kuinka väestön ikääntyminen ja tuottavuuskasvun hidastuminen haastavat maailmantalouden kasvun edellytyksiä.

Organisaatioiden pitäisi miettiä uudelleen, mihin ihmisten yhteistä aikaa ja toimistopäiviä tarvitaan.

Mitä organisaatioille tapahtuu, kun tekoäly vähentää kohtaamisen tarvetta ja lisää yksilöiden itseohjautuvuutta?

Kun teknologia irrottaa työn laadun siihen käytetystä ajasta ja vaivasta, joudumme kysymään uudelleen, mistä asiantuntijatyön arvo oikeastaan syntyy.

Tekoäly nopeuttaa tietotyön tuotoksia, mutta samalla se ohittaa prosessin, jossa ihmiset ajattelevat, oppivat ja kokevat saaneensa jotakin aikaan. Mitä työstä jää silloin jäljelle?

Tekoälyn piti vapauttaa asiantuntijat merkityksellisempään työhön. Toistaiseksi se näyttää paljastaneen, kuinka vähän asiantuntijatyössä on enää tilaa ajattelulle.

Työaikaa ehdotetaan pidennettäväksi tuottavuuden parantamiseksi. Ongelma ei kuitenkaan ole ajan määrä, vaan se, mihin työaika oikeasti kuluu.

Ristiriita sen kanssa, että Suomi valittiin tällä viikolla jälleen maailman onnellisimmaksi maaksi, on räikeä.

Tekoälykeskustelu keskittyy työpaikkoihin, mutta suurin murros tapahtuu muualla. Teknologia muuttaa ajattelua, vuorovaikutusta ja työn rakenteita – eikä sen johtamiseen ole vielä työkaluja.

Jobless growth tarkoittaa talouskasvua ilman työllisyyden kasvua. Mitä se tarkoittaa tulevaisuudelle?

Miksi organisaatioiden tuottavuus ei parane, vaikka kaikki tekevät koko ajan enemmän?

Tekoäly muuttaa nyt ennätysnopeasti ihmisten käyttäytymistä. Mitä siitä seuraa?

Jos muutoskyvykkyys on nostettu organisaation strategiaan esimerkiksi strategisena kyvykkyytenä tai painopisteenä, mitä sillä halutaan korostaa?

Organisaatiot ottavat tekoälyä käyttöön, mutta hyödyt jäävät vaatimattomiksi. Syy ei kuitenkaan löydy teknologiasta.

Tekoälyn odotetaan muuttavan työn rakenteita nopeammin kuin yksikään aiempi teknologinen murros. Vaikka lupaus uusista työpaikoista elää vahvana, ei ole mitään takeita siitä, että uusia työpaikkoja syntyy samaan tahtiin kuin nykyiset katoavat.

Ruotsalaisen Klarnan tekoälykokeilu on herättänyt sekä intoa että ivaa. Todellisuus ei kuitenkaan ole niin yksioikoinen kuin otsikot antavat ymmärtää.