Työajan pidentäminen ei ratkaise tuottavuushaastetta

Työtunnit ovat helppo mittari. Siksi niihin tartutaan. Samaan aikaan ne kertovat yhä vähemmän siitä, mistä tuottavuus oikeasti syntyy.

Suomen Yrittäjät julkaisi toimenpide-ehdotuksensa hallituksen kehysriiheen ja siitäkös se riemu ratkesi. 

Esitys on muotoiltu laveasti tyyliin “Hallituksen tulee käynnistää selvitys toimista, joilla yksityisen ja julkisen sektorin vuosittaista työaikaa voidaan lisätä työnantajien kustannuksia kasvattamatta”.

Halutessaan sen voi tulkita vaikka niin, että työaikaa tulisi kiky-hengessä pidentää ilman korvausta. Todellisuudessa tähtäimessä ovat arkipyhät, kuten helatorstai ja loppiainen. Näiden siirtäminen viikonloppuun ja siitä kertyvä työpanos nostaisi BKT:n tasoa arviolta 0,2 prosenttia, mikä vastaisi vajaata noin 600 miljoonaa euroa vuodessa. 

Teoriassa.

Kyseessä on laskennallinen oletus. Ja se oletus sisältää aika vahvoja yksinkertaistuksia.

Pelkkä lineaarinen kapasiteetin lisääminen ei vielä tarkoita tuottavuuden kasvua. Panospohjainen malli laskee automaattisesti että työtuntien kasvattaminen tarkoittaa lisää tuotantoa. Työajan pidentäminen toimii siellä, missä työ muistuttaa tuotantolinjaa: lisää tunteja, lisää outputia. Tämän lisäksi kasvaneelle tuotannolle pitää löytyä kysyntää, sillä varaston kasvattaminen ei juuri kansantalouden ahdinkoa lievitä. 

Ja sitten on tietysti tieto- ja ajatustyö, johon tämä liukuhihnaan sidottu ajattelu ei sovellu lähtökohtaisesti lainkaan. 

Kyvykkyyspohjaisessa mallissa tuottavuus syntyy oppimisesta, toiminnan kehittämisestä, uuden teknologian hyödyntämisestä ja hyvästä johtamiskulttuurista. Teollisessa työssä mitataan aikaa. Ajatustyössä pitäisi mitata sitä, mitä ajalla saadaan aikaan.

Pelkkä työtuntien määrän tuijottaminen ei riitä. Sitä paitsi, jos uskomme, että 15 lisätuntia vuodessa kasvattaa taloutta 0,2 %, miksi emme usko, että 15 tuntia vähemmän turhaa työtä tekisi saman?

Lisätunnit oletetaan automaattisesti tuottavaksi. Uudet tutkimukset kyseenalaistavat tämän.

Tekoälyn myötä tietotyöläiset ovat jo säästäneet työpäivästään keskimäärin 45-60 min. Se on vajaat 5 tuntia viikossa. Eeppisen kokoluokan tuottavuusloikka on siis jo laskennallisesti tapahtunut, mutta BKT mataa edelleen surkealla käyrällään.

Miksi?

Koska asiantuntijatyössä tuottavuus ei kasva vain aikaa lisäämällä. Paljon suurempi merkitys on sillä mihin säästyneen työaikansa käyttää. 

Tällä hetkellä todellisuus näyttää siltä, että asiantuntijoiden työpäivät täyttyvät kaikesta muusta kuin asiakkaalle arvoa tuottavasta tekemisestä. Päättymättömät Teams-maratonit, nonstop viestit eri kanavissa, asioiden koordinointi ja varmistaminen, tiedon hakeminen ja datan syöttäminen eri järjestelmiin (eli niin kutsuttu metatyö) vie jo suurimman osan työpäivästä. Tämän lisäksi työ keskeytyy Microsoftin Work Trend Indeksin mukaan keskimäärin 275 kertaa työpäivän aikana eli noin kahden minuutin välein.

Ole siinä nyt sitten tuottava(!)

Nämä kikyt ja tupot voisi suosiolla jättää sinne 1990-luvulle ja alkaa miettimään tuottavuuden parantamiseen ratkaisuja, jotka sopivat 2030-luvulle.