Kolmen vuoden AI-huuma paljasti organisaatioiden todellisen ongelman

Kolme vuotta sitten kirjoitin, että tekoäly käynnistää siirtymän tietotyöstä ajatustyöhön. Teknologinen murros on edennyt jopa nopeammin kuin silloin osasin odottaa. Organisaatioiden murros ei.

Lähes päivälleen kolme vuotta sitten kirjoitin, miten seuraavat vuodet tulisimme tekemään massiivista siirtymää tietotyöstä ajatustyöhön. Ajatus oli yksinkertainen: kun tekoäly ja automaatio ottavat hoitaakseen yhä suuremman osan tiedon etsimisestä, käsittelystä, tuottamisesta ja muusta rutiinityöstä, ihmisten työn painopiste siirtyy kohti ongelmanratkaisua, kriittistä ajattelua ja strategista harkintaa. 

Näin silloin (ja näen edelleen) muutoksen etenevän kolmessa vaiheessa.

Ensin tekoäly integroidaan olemassa olevaan liiketoimintaan. Sen jälkeen ihmisten osaamisen pitää muuttua. Lopulta myös johtamisen, kulttuurin ja organisaation rakenteiden on uudistuttava tukemaan uudenlaista työtä. 

Kolme vuotta myöhemmin ensimmäinen vaihe on pitkällä. Kaksi muuta ovat vasta alussa.

Tekoälyn nopea käyttöönotto voi synnyttää harhan paljon syvemmälle edenneestä transformaatiosta. Todellisuudessa olemme käyttäneet kolme vuotta ennen kaikkea vanhan työn tehostamiseen. 

Ajattelussani oli myös oletus, jota on syytä tarkentaa. Kun tekoäly automatisoi rutiineja, ihmisille vapautuu aikaa vaativampaan ajatteluun.

Teoriassa.

Jos tekoäly säästää asiantuntijalta viisi tuntia viikossa, mikään luonnonlaki ei muuta näitä viittä tuntia strategiseksi ajatteluksi, oppimiseksi tai ongelmanratkaisuksi. Tällä hetkellä se näyttää generoivan vain lisää työtä.

Uusi teknologia ei myöskään tuota täyttä hyötyä ennen kuin sitä ympäröivät rakenteet muuttuvat. Organisaatiot ovat erittäin hyviä optimoimaan sitä, mitä ne jo tekevät. Sen sijaan niiden on paljon vaikeampi kyseenalaistaa niitä toimintamalleja, joiden varaan nykyinen menestys on rakentunut.  

Lyhyellä aikavälillä käy helposti jopa päinvastoin. Kun uusi työkalu tuottaa nopeasti näkyviä hyötyjä nykyisessä työssä, paine työn uudelleenajatteluun voi hävitä, ainakin hetkellisesti. Tässä mielessä teknologian nopeus jopa hidastaa uudistumista.

Yksittäinen työntekijä voi ottaa uuden tekoälytyökalun käyttöön iltapäivässä tai tiimi voi automatisoida yhden työvaiheen muutamassa viikossa. Mutta sillä sekunnilla kun kosketaan työnjakoon, rooleihin, tavoitteisiin tai mittareihin, kajotaan kokonaisen sosiaalisen järjestelmän rakenteisiin.

Teknologinen kyvykkyys kehittyy nopeasti. Osaamisen, normien, ammatti-identiteettien, luottamuksen ja johtamiskäytäntöjen muuttuminen tapahtuu paljon hitaammin.

Samaan aikaan myös ajatustyö muuttuu.

Tekoäly analysoi, vertailee, tekee synteesejä, muodostaa hypoteeseja, tuottaa vaihtoehtoja ja osallistuu ongelmanratkaisuun. Se tekee yhä enemmän juuri sitä työtä, jota kolme vuotta sitten kutsuin ajatustyöksi.

Siksi ihmisen työn vaatimustaso ei siirry vain tietotyöstä ajatustyöhön. Myös ajatustyön vaatimustaso nousee. Tämä tulee olemaan paljon suurempi osaamishaaste kuin uuden työkalun käytön opetteleminen. 

Olemme odottaneet liian kauan, että teknologia vetäisi muun organisaation perässään. Ei vedä. 

Osaamisen, työn ja organisaation on muututtava tietoisesti sen mukana.