Mitä tapahtuu, kun tekoälystä tulee kollega?

Tekoäly ohjaa nyt käyttäytymistämme nopeammin kuin organisaatiot ehtivät sopeutua.

Tekoäly tekee työstä tehokkaampaa. Ja paljon yksinäisempää.

Yhä useammin käännymme kysymysten kanssa ensin tekoälyn puoleen ja vasta sitten kysymme toiselta ihmiseltä (jos kysymme). 

Atlassianin tämän syksyn data nostaa esiin, miten suurin osa tietotyöläisistä on alkanut kääntyä tekoälyn puoleen ennen kollegaa etsiessään vastauksia. Samalla se tuo esiin sen, miten nopeasti tämä käyttäytymisen muutos on tapahtunut. Vielä 6 kuukautta sitten tiedon tarvetta ratkottiin ensisijaisesti pingaamalla kollegaa tai järjestämällä palaveri. 

Saman ilmiön vahvistaa pari muutakin kyselytutkimusta. Lähes puolet Z-sukupolven ammattilaisista (46 %) sanoo saavansa parempia neuvoja tekoälyltä kuin esihenkilöltään. Tiedonhaun ulkoistamisen osalta milleniaalit ovat kuitenkin kärjessä, huikeat 71 % heistä hakee vastausta ensin tekoälyltä, ja vasta sitten ihmiseltä. 

Näillä datapisteillä ei ole kovin kaukaa haettua sanoa, että tekoälystä on tullut jo suurimmalle osalle tietotyöläisistä oikea kollega.

Tämä on ennätysnopea muutos ihmisten käyttäytymisessä, ja kertoo samalla siitä, miten nopeasti työelämän sosiaaliset normit voivat muuttua. Mutta mikä tätä käyttäytymisen muutosta ohjaa? 

Ensinnäkin tekoäly kollegana on mahtava luomaan psykologista turvallisuutta. Työntekijä voi testata ideoitaan, kirjoittaa epävarmoja ajatuksia, tai kysyä tyhmiä kysymyksiä ilman sosiaalista riskiä. Se ei ole pelkästään huono asia. Monelle asiantuntijalle siitä on tullut luottopakki, jolta saa palautetta ilman pelkoa arvostelusta. 

Yhteistyö tekoälyn kanssa on helppoa, koska se on konfliktitonta. Mutta samalla kun tekoäly poistaa sosiaalisen riskin, se poistaa sen kitkan, joka usein johtaa yhteiseen oppimiseen ja oivaltamiseen.

Oppimisen ja ongelmanratkaisun oletusarvo siirtyy yksilön ja verkoston rajapinnasta yksilön ja koneen väliseen vuorovaikutukseen. Se tarkoittaa sitä, että työyhteisön sosiaalinen koheesio heikkenee. 

Ihmisten välinen vuorovaikutus on hidasta, monimerkityksistä ja joskus kuormittavaa. Tekoälyltä saa puolestaan paitsi selkeän vastauksen, myös välittömän palautteen – parhaimmillaan sekunneissa. Se, minkä some on meille opettanut, pätee tässäkin. Välitön reaktio on välitön palkkio, ja dopamiiniin koukussa olevat aivomme ohjaavat toistamaan helpointa käyttäytymismallia. 

Tekoäly on tehokkuudessaan yli-inhimillinen tiimikaveri, mutta se ei jaa vastuuta, pety, innostu tai inspiroidu kuten ihmiset. Kaipaamme yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyyden näkökulmasta tarvitsemme myönteistä vuorovaikutusta, nähdyksi ja kuulluksi tulemista. 

Jos luonnollinen vuorovaikutus ei enää synny sattumalta, se on rakennettava tarkoituksella. Ja ei, vastaus ei edelleenkään ole automaattisesti se, että lisäämme toimistopäivien määrää. 

Sen sijaan strategisten kyvykkyyksien näkökulmasta olen yhä enemmän kiinnostunut organisaation sosiaalisesta pääomasta, ja sen kyvystä rakentaa ja vahvistaa sosiaalisia yhteyksiä tiimien, yksilöiden ja organisaatiorajojen välille.