Paljonko maksaa organisaation kyky muuttua?

Teknologiainvestointien tuottavuushyödyt riippuvat yhä enemmän organisaation kyvystä uudistua. Silti juuri tähän tarvittavat investoinnit jäävät helposti tunnistamatta ja resursoimatta. Etlan tuoreet tutkimukset haastavat pohtimaan, mihin yritysten pitäisi oikeastaan investoida.

Organisaation muutoskyvylle on vaikea määritellä hintaa. 

Yritykset investoivat parhaillaan vähintään kohtuullisia summia tekoälyyn. Teknologiaan käytetyille euroille löytyy budjetti ja takaisinmaksulaskelma. Sen sijaan työn uudelleen suunnittelu, johtamisen kehittäminen ja organisaation toimintatapojen uudistaminen jäävät helposti muun tekemisen ohessa hoidettaviksi. 

Nämä investoinnit käytännössä kuitenkin ratkaisevat, saadaanko teknologiasta irti sillä tavoiteltuja tuottavuushyötyjä.

Etlan lokakuussa julkaisemat kaksi tutkimuspaperia aineettomasta pääomasta antavat aihetta kysyä, pitäisikö käsitystämme investoinneista muuttaa. Ainakin käsitystämme investoinneista on varaa laajentaa.

Perinteisesti investoinnit on totuttu ymmärtämään koneina, rakennusneliöinä ja tuotantolinjoina. Modernissa taloudessa merkittävä osa yritysten pääomasta on kuitenkin aineetonta.

Yhä suurempi osa tuottavuudesta syntyy ohjelmistoista ja datasta, tutkimus- ja kehitystyöllä synnytetystä tiedosta, patenteista ja näitä tukevista muotoilusta, markkinoinnista ja brändistä. Lisäksi aineettomaksi pääomaksi lasketaan yrityskohtaisen osaamisen kehittäminen sekä organisaatiopääoma, jolla tarkoitetaan muun muassa yrityksen prosesseihin, toimintatapoihin ja johtamiseen kertynyttä osaamista ja rakenteita.

Organisaatiopääoma kuvaa niitä kyvykkyyksiä, joiden varassa organisaatio toimii. 

Muutoskyvykkyys puolestaan kertoo, kuinka hyvin organisaatio pystyy uudistamaan näitä rakenteita, kun toimintaympäristö muuttuu. Muutoskyvykkyys edellyttää aikaa oppimiselle, johtamisen uudistamista ja kykyä kyseenalaistaa nykyisiä toimintatapoja. 

Tällaisten investointien arvoa on vaikea osoittaa perinteisillä investointilaskelmilla. Niiden hyödyt realisoituvat usein viiveellä, ja osa hyödyistä näkyy vasta tulevien muutosten yhteydessä.

Yritysten johtoryhmissä keskustellaan nyt siitä, kuinka paljon tekoälyyn pitäisi investoida. Vähintään yhtä tärkeää osana sitä keskustelua olisi kysyä, kuinka paljon ollaan valmiita investoimaan organisaation uudistamiseen sen ympärillä.

Organisaation uudistumiskyky ei synny vain kouluttamalla ihmisiä, jos ajattelutavat, käytännön työkalut tai johtamisen rakenteet estävät uusien toimintatapojen omaksumisen. 

Ja kun yhä useammalla yrityksellä on käytössään samat kielimallit, alustat ja työkalut, kilpailuetua on vaikea rakentaa pelkän teknologian varaan. Ratkaisevaksi nousee se, kuinka hyvin yritys pystyy muuttamaan omaa toimintaansa teknologian kehittyessä.

Yksinkertaisella 2:1-periaatteella pääsee jo pitkälle. Jokaista teknologian kehittämiseen käytettyä panosta kohti pitäisi varata vähintään kaksinkertainen panostus organisaation muutoskyvykkyyteen ja kykyyn hyödyntää teknologiaa.

Se ei ehkä ole tieteellisesti osoitettu investointikaava, mutta ainakin se pakottaisi tarkastelemaan teknologiainvestointeja nykyistä laajempana kokonaisuutena.

Sekin olisi jo jotain.