Osaavatko työmarkkinat ennakoida tekoälyn nopean murroksen?

Tekoälyn odotetaan muuttavan työn rakenteita nopeammin kuin yksikään aiempi teknologinen murros. Vaikka lupaus uusista työpaikoista elää vahvana, ei ole mitään takeita siitä, että uusia työpaikkoja syntyy samaan tahtiin kuin nykyiset katoavat. 

Kesällä on ollut aikaa lukea erilaisia tulevaisuuden työtä koskevia raportteja ihan rauhassa, ja antaa ajatusten vaeltaa.

Viimeisimmät tekoälyn vaikutuksia tarkastelevat artikkelit toistavat jo kovin tuttua narratiivia. Tekoäly muuttaa työtehtäviä, mutta ei vie kokonaisia työpaikkoja. Useasti siteerataan World Economic Forumin raporttia, jonka mukaan tekoäly ja automaatio vievät ehkä 92 milj. työpaikkaa, mutta luovat tilalle 170 milj. uutta työpaikkaa. Huikea määrä työpaikkoja on siis syntymässä, mutta kukaan ei oikein vielä tiedä minne. 

Anthropicin raportin mukaan tietotyöläiset itse näkevät, että noin 43 % heidän työstään voisi automatisoida, ja odottavat, että näiden rutiinitehtävien siirto koneille vapauttaa heiltä aikaa korkeampaa lisäarvoa tuottavaan työhön. 

Ajatus siitä, että AI hoitaa tylsät ja toistuvat työt, ja ihmiset voivat keskittyä merkitykselliseen tekemiseen, kuulostaa lupauksena hyvältä. Mutta ei ole olemassa mitään takeita siitä, että organisaatio haluaa tai pystyy investoimaan uuteen tekemiseen. Entä jos työtä riittää jatkossa vain sen 57 % - riittääkö myös palkaksi jatkossa 57 % nykyisestä? 

Ei nyt huijata itseämme. Organisaatiot optimoivat kustannuksia ja tehokkuutta. Kun osa työstä voidaan tehdä halvemmalla (tai nopeammin) AI:n avulla, paine vähentää henkilöstömäärää on suuri.

Pitkällä tähtäimellä oletus on, että teknologia avaa uusia mahdollisuuksia. Kun organisaatiot ja markkinat oppivat luomaan uusia palveluja ja arvolupauksia AI:n avulla, syntyy uusia työrooleja ja kokonaisia toimialoja. 

Tästä esimerkkinä ovat edelliset teknologiamurrokset. Ensin murrosta seuraa substituutiovaihe, jolloin teknologia korvaa suoraan ihmistyötä. Lyhyellä tähtäimellä siis työpaikkoja menetetään enemmän kuin niitä syntyy. 

Toisin sanoen ne jotka sanovat, että työpaikat häviävät ovat oikeassa. Kuten ovat nekin jotka sanovat, että tekoäly luo lisää työpaikkoja. Erona on vain aikajänne.  

Oletamme myös, että ihmiset siirtyvät korkeamman tason tehtäviin, mutta ei ole realistista olettaa, että kaikilla on kyky, halu tai mahdollisuus siirtyä näihin rooleihin. Luovien ja strategisten roolien määrä ei voi kasvaa rajattomasti ilman, että syntyy rajahyödyltään kyseenalaisia, tehottomuutta lisääviä työn kerroksia. Markkinataloudella on tapana hankkiutua eroon näistä ei-arvoa tuottavista kerroksista.  

Matka vapautuneesta työajasta komplementaariseen työhön eli uuteen, lisäarvoa tuottaviin tehtäviin ja palveluihin voi olla pitkä. Edellisten teknologia-aaltojen aikaan murrosvaihe on kestänyt 15-20 vuotta. Nyt WEF, McKinsey ja OECD arvioivat tekoälymurroksen substituution pääaallon kestävän vain 5-10 vuotta. Uusien roolien ja liiketoimintojen synty kehittyy osittain päällekkäin, mutta huomattavasti hitaammin, eikä se synny ilman uutta osaamista ja kysynnän syntymistä. 

Klassisen taloustieteen odotus voi olla, että tuotanto lisää kysyntää mutta siihen, että tekoäly alkaa aidosti synnyttää uutta työtä, on vielä matkaa.