Strateginen uudistuminen merkitsee vain harvoin ajattelun muuttamista
- Riikka Tanner
- Apr 20
- 2 min read
Suomalaisorganisaatioiden strateginen muutoskyvykkyys on yhä ensisijaisesti suorituskykyä, ei uudelleenajattelua.
Viime aikoina olen pysähtynyt toistuvan ilmiön äärelle. Kun organisaatioilta kysytään, mitä ne pitävät tärkeinä strategisina kyvykkyyksinä, vastaukset paljastavat yllättävän paljon siitä, mitä tässä ajassa pidämme ajattelun arvoisena.
Yritysjohdon puheessa nousee jatkuvasti esiin strateginen uudistuminen, muutoskyvykkyys ja tulevaisuuskestävyys. Elämme ajassa, jossa strateginen uudistuminen on kaikkea muuta kuin vapaaehtoista.
Teknologinen murros, geopoliittinen epävarmuus, arvojen liike, työn muotojen hajautuminen eivät ole enää irrallisia ilmiöitä, vaan rakenteita jotka määrittävät työn kontekstia ja strategian reunaehtoja.
Ja silti reaktiomme on yllättävän... operatiivinen.
Vastaus kompleksisuuteen on usein hallinnan korostaminen. Toiminnan kehittäminen. Työkalut. Ratkomme ongelmia ennen kuin edes ymmärrämme niitä.
Kun organisaatioilta kysytään, mitkä strategiset muutoskyvykkyydet ovat tärkeimpiä, kolme nousee yli muiden: strategian käytäntöön vieminen, nykyisten vahvuuksien hyödyntäminen sekä tekoälyn ja digitalisaation hyödyntäminen. Nämä kaikki keskittyvät siihen, miten olemassa olevaa toteutetaan tehokkaammin. Sen sijaan strateginen ajattelu, tulevaisuusskenaarioiden suunnittelu, ekosysteemien rakentaminen tai systeemisen muutoksen hallinta jäävät selvästi alemmille sijoille.
Sama kaava toistuu, kun katsotaan mihin kehityspanokset oikeasti kohdistetaan. Vuoden 2025 Johdon agendalla -raportilla tärkeimmiksi kehityskohteiksi nousevat generatiivinen tekoäly, sekä tehokkuuden ja tuottavuuden parantaminen. Innovaatioihin panostaminen, johtajuuden johtaminen ja vastuullisuus jäävät kauas kärjestä.
Organisaatioiden retoriikka ja resurssit eivät kohtaa.
Puhumme uudistamisesta, mutta toimimme kuin kyse olisi edelleen suorittamisesta.
Tämä tulee näkyväksi kun organisaatiot puhuvat strategisista kyvykkyyksistään. Ne ovat usein juuri niitä, jotka viittaavat toteutuskykyyn, kykyyn hyödyntää teknologiaa tai tehostamisen tehostamiseen. Sen sijaan systeemistä ajattelua, oppivaa organisaatiota ja ihmisymmärrystä ei juuri nosteta esiin.
Luulen, että tässä on kaikuja managerialismista, joka istuu tiukassa organisaatiokulttuurissamme. Sille ominaista on suorituskeskeisyys ja mitattavuus. Kaikkea pyritään mittaamaan: tavoitteita, tuottavuutta, vaikuttavuutta, jopa luovuutta ja hyvinvointia.
Organisaation kyvykkyyttä mitataan sillä, kuinka hyvin se toteuttaa nykystrategiaa, ei sillä kuinka rohkeasti se ajattelee uudelleen.
Se kaventaa strategista ajattelua.
Toimimme yhä kuin olisimme tehtaan lattialla, vaikka maailma ympärillä on muuttunut kompleksiseksi ja epälineaariseksi.
Miksi uudistuminen merkitsee meille niin harvoin ajattelun muuttamista?
Strategiasta käytäntöön -valmennus on suunnattu johtoryhmille ja esihenkilöille, jotka haluavat vahvistaa strategian toimeenpanoa ja kehittää organisaation muutoskyvykkyyttä. Valmennus syventää ymmärrystä muutoksen inhimillisistä mekanismeista ja tarjoaa konkreettisia työkaluja käyttäytymisen ja arjen tekemisen muotoiluun. Lue lisää valmennuksesta täältä.
