Muutoskyvykkyys alkaa vanhojen oletusten haastamisesta

Työelämän murros ei haasta vain toimintatapojamme, vaan myös niitä oletuksia, joiden varaan työ, johtaminen ja organisaatiot on rakennettu. Muutoskyvykkyys alkaa oman ajattelun haastamisesta.

Monen tämän hetken työelämäkysymyksen alla on yksi ja sama perustavaa laatua oleva ilmiö: toimintaympäristö muuttuu nopeammin kuin ne oletukset, joiden varaan nykyiset työn-, organisaatioiden ja johtamisen mallit ovat rakentuneet. 

Olemme esimerkiksi tottuneet ajattelemaan asiantuntijuutta pitkälti tiedon ja kokemuksen kautta. Organisaatiota rakenteena, jossa roolit ja vastuut voidaan määritellä melko pysyvästi. Muutoksen johtamista projektina, jolla on alku ja loppu. Oppimista asiana, jota tapahtuu työn lomassa tai sen ulkopuolella.

Nämä lähtökohdat ohjaavat edelleen pitkälti sitä, miten organisaatioita rakennetaan, johdetaan ja kehitetään. Niiden rinnalle on kuitenkin tullut todellisuus, joka haastaa niitä yhä useammin.

Tekoäly tekee tämän tällä hetkellä erityisen näkyväksi. Kun tiedon tuottamisen kustannus romahtaa, asiantuntijuuden arvo alkaa siirtyä tiedon hallinnasta yhä enemmän harkintaan, kysymysten asettamiseen ja tulkintaan. Samalla se nostaa tuottavuusodotuksia paljon nopeammin kuin organisaatioiden toimintatavat muuttuvat.   

Sama ilmiö näkyy johtamisessa.

Kun toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti, johtamisen tehtäväksi tulee yhä useammin tavoitteiden ja mittareiden sijaan rakentaa niitä olosuhteita, joissa ihmiset pystyvät itse tulkitsemaan muutosta, oppimaan ja muuttamaan suuntaa tavoitteiden eläessä. Se tekee esimerkiksi työn rakenteista ja huomion suuntaamisesta aivan eri tavalla strategisia kysymyksiä kuin vielä muutama vuosi sitten.

Ja ehkä juuri tästä syystä palaan omassa työssäni jatkuvasti kolmeen eri tasoon.

Ihmisen tasolla kiinnostavat ajattelu, oppiminen, metataidot ja toimijuus: mitä ihmiseltä vaaditaan ympäristössä, jossa mahdollisia vastauksia on entistä enemmän mutta varmoja valintoja vastaavasti vähemmän?

Organisaation tasolla kysymys siirtyy rakenteisiin. Kuinka paljon muutoskykyä organisaatio mahdollistaa – ja kuinka paljon siitä hukataan prosesseihin toisensa perään, sisäisen työn koordinointiin, jatkuvaan kontekstinvaihtoon ja epäselviin tavoitteisiin? Miten strategia muuttuu jatkuvassa muutoksessa? 

Kolmas taso on ympäröivä maailma eli ne uutisotsikot, joita saamme lukea joka ikinen päivä. Teknologiamurros, geopolitiikka, makrotalous, ilmaston muutos, väestön demografia ja työn rakennemuutos vaikuttavat kaikki samaan aikaan. Yksittäisiä muutoksia voi vielä johtaa hankkeina. Vaikeampaa on johtaa organisaatiota tilanteessa, jossa koko toimintaympäristön perusoletukset muuttuvat. 

Tämä kokonaisuus on minulle yhtä kuin muutoskyvykkyys. Sen ytimessä on kysymys siitä, miten rakennamme toimintakykyisiä ihmisiä ja organisaatioita maailmaan, jossa niin monet vakiintuneet oletukset työstä, johtamisesta tai muutoksen johtamisesta eivät enää kanna samalla tavalla kuin ennen?

Pelkkä toimintatapojen päivittäminen ei riitä. Meidän pitää pystyä arvioimaan uudelleen paitsi tekemistämme, myös sitä ajattelua ja niitä lähtöoletuksia, joiden varaan nykyiset toimintatavat ovat rakentuneet. 

Näiden kysymysten ympärille rakentuvat myös tämän syksyn keynote-puheenvuoroni. Jokainen niistä tarkastelee samaa murrosta hieman eri kulmasta: mitä ihmisiltä, johtamiselta ja organisaatioilta vaaditaan, kun vanhat oletukset eivät enää riitä.

Jos nämä kysymykset osuvat myös teidän tämän syksyn agendallenne, puheenvuorojen teemoihin voi tutustua tarkemmin täällä.