Työttömyys peittää alleen seuraavan työvoimahaasteen

Suomen työmarkkinat voivat muutaman vuoden päästä näyttää absurdilta. Samaan aikaan voimme kärsiä korkeasta työttömyydestä ja huutavasta osaajapulasta.

Työikäinen väestö hupenee käsiin.

Se on ollut suomalaisen työvoima-, eläke- ja talouskeskustelun peruslähtökohta jo pitkään. Väestö vanhenee, syntyvyys laskee ja työmarkkinoilta poistuu tulevina vuosina enemmän ihmisiä kuin sinne tulee.

Keskustelu pyörii erilaisten laskelmien ympärillä.

Kuinka monta työikäistä Suomessa on vuonna 2030 tai 2040? Kuinka paljon tarvitsemme maahanmuuttoa paikkaamaan pieneneviä ikäluokkia? Kuinka pitkään ihmisten pitäisi pysyä työelämässä?

Kaikki ovat oikeita kysymyksiä. Mutta pelkkä ihmisten määrä on melko kapea mittari kuvaamaan sitä, millaisen hyvinvointiyhteiskunnan Suomi pystyy tulevaisuudessa rakentamaan.

Työvoima ei nimittäin vain vähene. Samaan aikaan inhimillisen pääoman uusiutumiskyky on muuttunut.

Suomen Pankin pitkän aikavälin analyysissä tämä näkyy hyvin. Nuoremmat sukupolvet olivat pitkään selvästi työmarkkinoilta poistuvia ikäluokkia koulutetumpia. Poistuva työntekijä korvautui keskimäärin korkeammin koulutetulla työntekijällä.

Vuonna 2024 korkea-asteen tutkinto oli 39 prosentilla suomalaisista 25–34-vuotiaista. OECD-maiden keskiarvo oli 48 prosenttia. Suomi, joka aiemmin kuului koulutustason kansainväliseen kärkeen, on jäänyt nuorten aikuisten koulutuksessa verrokkimaiden jälkeen. 

Ongelma näyttää helposti yhdeltä koulutuspoliittiselta mittarilta muiden joukossa. Mutta samaan aikaan pienenevien ikäluokkien kanssa, kehitys kertaantuu nopeasti.

Yksinkertainen ajatuskoe tekee ilmiön näkyväksi.

Suomessa 0–4-vuotiaiden määrä väheni 22 prosenttia vuosina 2013–2023. Havainnollistaen: jos nykyinen ikäluokka on 100, sitä edeltävä 22 prosenttia suurempi ikäluokka oli 122. Nykyisellä koulutusasteella suuremmasta ikäluokasta valmistuisi noin 48 korkeakoulutettua, nykyisestä 39. Pelkkä ikäluokan pieneneminen tarkoittaa siis lähes viidenneksen pienempää korkeakoulutettujen joukkoa. 

Jotta päästäisiin takaisin aiemmalle tasolle, kutistuneesta ikäluokasta vähintään puolet pitäisi kouluttaa korkeakoulussa. Se sattuu olemaan myös hallituksen tavoite vuoteen 2030 mennessä. Demografian näkökulmasta se on lähes täsmälleen korvausinvestointi jo tapahtuneeseen ikäluokkien kutistumiseen. 

Samaan aikaan meille on kehittymässä kohtaanto-ongelma mittakaavassa, johon emme ole tottuneet. Meillä voi olla kymmeniä tuhansia ihmisiä vailla työtä tai työssä, jonka kysyntä heikkenee, ja toisaalta kokonaisia toimialoja, joiden kasvu tai toimintakyky törmää työvoiman puutteeseen.

2030-luvulla koko ajan pienemmästä korkeakoulutettujen joukosta kilpailee paitsi energia- ja puolustusteollisuuden toimialat, myös kasvavat panostukset teknologiaan ja TKI-toimintaan, sekä räjähdysmäisesti kasvava hoiva- ja terveyspalveluiden kysyntä.  

Nykyinen työttömyys voi jopa peittää ongelman. 

On vaarallista ajatella, että seuraava noususuhdanne kuittaa työttömyyden ja palauttaa työmarkkinat ennalleen. On täysin mahdollista, että 2030-luvun Suomessa työttömyys pysyy korkeana samaan aikaan, kun työvoima- ja osaajapula syvenee.