Olemmeko unohtaneet luovan tuhon merkityksen?

Suomi on odottanut tuottavuusloikkaa lähes kaksikymmentä vuotta. Mutta olemmeko unohtaneet, että tuottavuus vaatii myös luovaa tuhoa? 

Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan Suomen talous kasvoi keväällä selvästi ennakoitua vahvemmin. Samaan aikaan työttömyys nousi edelleen ja työllisten määrä väheni. Tuottavuus siis kasvaa, vaikka työntekijöitä on entistä vähemmän.

Pitkään positiivisia talousuutisia odottaneet saivat vihdoin hengähdystaukonsa. Toisaalta yhden vuosineljänneksen perusteella ei vielä kannata julistaa nousukauden alkaneen. Siinä missä yhdet uskovat, että rekrytoinnit seuraavat viiveellä käynnistynyttä talouskasvua, toiset näkevät ensimmäisiä merkkejä “jobless growth” -ilmiöstä.

Viikon pysäyttävin datapiste löytyy Helsingin Sanomien artikkelista, jossa emeritusprofessori Matti Pohjola muistuttaa, että elintasoa kuvaava bruttokansantuote henkeä kohti oli viime vuonna pienempi kuin vuonna 2007 (!)

Suomi on odottanut tuottavuuden kasvua lähes kaksikymmentä vuotta. 

Kun tuottavuus kasvaa, talous vahvistuu, yritysten kilpailukyky paranee ja julkisen talouden ongelmat helpottuvat. Syntyvästä vauraudesta riittää jaettavaa kaikille.

Yritystä on kyllä ollut. On korostettu innovaatioita, digitalisaatiota, tekoälyä, investointeja ja uusia kasvuyrityksiä. Nykyisessä kuvassa tuottavuus syntyy ennen kaikkea siitä, että yritykset ottavat käyttöön parempaa teknologiaa, kehittävät prosessejaan ja kouluttavat henkilöstöään. Vanha toiminta jatkuu, mutta entistä fiksummin ja tehokkaammin.

Mutta unohdimmeko jotain? 

Todellisuudessa merkittävä osa tuottavuuden kasvusta syntyy paljon vähemmän korostetun mekanismin kautta.

Taloustieteilijä Joseph Schumpeter kutsui sitä luovaksi tuhoksi. Uudet yritykset, teknologiat ja liiketoimintamallit kasvavat, koska ne syrjäyttävät jotakin vanhaa. Tuottavammat yritykset saavat suuremman osan markkinoista, osaajista ja pääomasta. Heikommat yritykset häviävät. Työpaikkoja syntyy, mutta samalla niitä myös katoaa.

Luova tuho on yksi talouden keskeisistä uudistumismekanismeista. 

Viime vuosikymmeninä olemme kuitenkin yrittäneet ratkaista tuottavuusongelmaa pääasiassa yrittämällä mitigoida luovan tuhon vaikutuksia ja keskittymällä toiminnan tehostamiseen ja innovaatioihin. 

Suomalainen tuottavuuspolitiikka niin organisaatioiden sisällä, kuin yhteiskunnan tasolla on pitkälti perustunut ajatukseen, että uutta voidaan rakentaa ilman, että vanhasta tarvitsee luopua. Että voimme synnyttää uusia kasvuyrityksiä säilyttäen samalla kaiken vanhan, ottaa käyttöön uutta teknologiaa menettämättä työpaikkoja ja suunnata pääomia uudelleen ottamatta niitä keneltäkään pois.

Yritämme siis tietoisesti tai tiedostamatta jarruttaa luovaa tuhoa. Mutta yhteiskunnan rakennemuutos ei etene jos jatkamme uuden kerrostamista vanhan päälle. 

Asioiden kuuluu muuttua. Työpaikkojen hävitä ja ihmisten opeteltava uusia taitoja. Parhaiden yritysten kasvaa muiden kustannuksella. Pääomien mentävä sinne, mistä löytyy houkuttelevin markkina ja osaaminen.   

Rakennemuutosta pitäisi tukea, sen sijaan että harataan vastaan neliraajajarrutuksessa.