Tietotyöstä ajatustyöhön vain parissa vuodessa – mahdoton yhtälö?

Sitä mukaa kun tekoäly ottaa haltuun nykyisten tietotyöläisten tehtäviä, ihmisiltä odotetaan siirtymistä kohti arvoa luovempaa, kompleksisempaa ja strategisempaa tekemistä. Tämä ei kuitenkaan tapahdu itsestään.

Yllätys yllätys, moni tekoälyaaltoon suinpäin sännännyt yritys on päättänyt ottaa tekoälyn käyttöönotossa pienen aikalisän. 

Investoinnit eivät ole tuottaneet odotettuja tuloksia ja tuottavuuslupaukset antavat odottaa itseään. Miten tässä nyt (taas) näin kävi?  

Toistaiseksi monessa tekoälyä hyödyntävässä organisaatiossa tilanne näyttää tältä: Kone tekee työn, esimerkiksi tuottaa koodia, tekstiä, tiivistää, analysoi dataa ja ihmiset vahtivat, kommentoivat, korjaavat ja päätyvät tekemään lopulta kaiken tuplana. Toisin sanoen, ihan hirveästi ei olla vielä onnistuttu vapauttamaan arvoa, lähinnä ollaan lisätty kerroksia ja kompleksisuutta. 

Tämä on ohimenevä vaihe. 

Kun AI ottaa haltuun jonkinlaista päättelykykyä vaativat, mutta toistuvat tehtävät, ihmiseltä ei enää odoteta pelkästään kykyä hyödyntää työkaluja. Odotetaan oman roolin uudelleenmäärittelyä. 

Odotetaan, että ihminen pystyy ottamaan isompaa vastuuta, hahmottamaan laajempia kokonaisuuksia, rakentamaan asiakasarvoa tavalla, joka ei ole prosessiohjattua vaan vaatii strategista ajattelua.  

Strategiseksi osaajaksi ei kuitenkaan synnytä. Sellaiseksi kasvetaan – hitaasti, kokeillen, kantapään kautta. Ottaa aikaa kehittyä strategisesti ajattelevaksi, liiketoimintaa laajasti hahmottavaksi, arvoa rakentavaksi asiantuntijaksi. 

Mitä, jos siihen olisi aikaa vain pari vuotta?

Monen asiantuntijan työtä ovat määrittäneet selkeät tehtävät, tavoitteet ja tuotokset. Nyt pitäisi toimia proaktiivisesti, strategisesti, keskellä jatkuvaa epävarmuutta. Ja tuottaa asiakasarvoa uudella tavalla.

Luulen, että tässä tilanteessa yksilö kokee helposti riittämättömyyttä, kun pitäisi osata jo. 

Organisaation näkökulmasta ongelma on rakenteellinen. Tuttu kaava toistuu. Käyttöön otetaan uusi työkalu ja odotetaan tuottavuutta ilman, että varsinainen ajattelu työn ympärillä muuttuu. 

Mutta strategiseksi asiantuntijaksi ei kasva edes tekoälyltä kysymällä. Se vaatii uudenlaista kehittämisen arkkitehtuuria, tietoisesti rakennettua tukea ja uudelleenajattelua sekä rooleista että organisaation oppimismekanismeista.

Isossa kuvassa meidän pitäisi kyetä kasvattamaan vain muutamassa vuodessa nykyisistä asiantuntijoista senioritason asiantuntijoita ja strategisia ajattelijoita. Tekoäly lunastaa tuottavuuspotentiaalinsa vasta kun ihminen pystyy siirtymään arvoketjussa ylöspäin. 

Jos oletetaan, että asiantuntijan strateginen kasvu vie normaalisti 5–10 vuotta, ja nyt siihen on aikaa kaksi, pitäisi organisaation kysyä itseltään, millä keinoilla tämä on edes teoriassa mahdollista? Jos vastaus on koulutuskalenteri ja AI-oppimisalusta, olemme optimistisia väärässä kohtaa.

Tässä hetkessä tarvitaan paitsi teknologiavisioita, myös ymmärrystä ihmisestä ja organisaation muutoskyvykkyydestä. Niistä ajattelutavoista, taidoista, työkaluista ja rakenteista, joita muutos tekoälyajassa vaatii.