Pian meillä on rajattomasti vastauksia kysymyksiin, joita kukaan ei ehdi kyseenalaistaa

Tekoäly on tehokas tuottamaan asioita, mutta ihmisten huomio ja harkintakyky eivät skaalaudu samassa tahdissa. Organisaatioissa voidaan pian tehdä enemmän kuin koskaan, mutta se ei vielä tarkoita, että osaisimme tehdä oikeita asioita.

Tekoälystä on hyvää vauhtia tulossa maailman tehokkain tapa tuottaa turhaa työtä.

Se näkyy ja kuuluu jo organisaatioiden arjessa. AI on käsittämättömän tehokas tuottamaan sisältöjä, analyyseja, suunnitelmia ja ehdotuksia. Kun niiden tuottamisen rajakustannus tippuu lähelle nollaa, mitä siitä seuraa? Todennäköisin vastaus on, että lisää sisältöjä.

Olen alkanut kiinnittämään sen seurauksena huomiota kolmeen asiaan.

Jo nyt näkyy, miten sisältöjen lukemiseen, kommentointiin, erilaisten asioiden yhteensovittamiseen ja päätösten tekemiseen tarvittavan ajan määrä kasvaa. Siinä missä yksittäinen asiantuntija säästää puoli päivää analyysin tuottamisessa, viisi ihmistä lukee tuotosta sitä kommentoiden tunnin, jonka lopputuloksena organisaation kokonaistuottavuus voi heikentyä. 

On yksioikoista ajatella, että tekoäly laskee kustannuksia, kun se saattaa yhtä hyvin vain siirtää ne muualle organisaatioon. Siksi yksilön suorituskyvyn sijaan pitäisi mitata vaikutuksia työn koko arvoketjuun. 

Gartnerin lokakuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan vain 21 prosenttia tekoälyn vapauttamasta työajasta ohjautuu innovatiivisempaan työhön. Samaan aikaan 78 prosenttia kyselyyn vastanneista HR-johtajista raportoi, ettei johdolla ole yhteistä näkemystä siitä, missä tekoäly tuottaa organisaatiolle arvoa.

Olemme käyttäneet viimeiset kolme vuotta huomattavasti energiaa sen selvittämiseen, kuinka paljon tekoäly voi säästää työaikaa. Minua kiinnostaa enemmän se, mihin vapautuva kapasiteetti pitäisi käyttää.

Tulevaisuudentutkija Amy Webb on kertonut kysyvänsä toimitusjohtajilta, mihin he käyttäisivät tekoälyn vapauttaman kapasiteetin, jos sitä olisi huomenna käytettävissä 10 % enemmän. Hänen mukaansa vastausta ei ole juuri löytynyt.

Tämä. Organisaatio voi kasvattaa analyysikapasiteettiaan moninkertaisesti kasvattamatta vastaavasti strategista ymmärrystään. Sisältöjen ylituotanto ei ratkaise sitä, miten johto pystyy arvioimaan vaihtoehtoja, tunnistamaan olennaisia muutoksia, kyseenalaistamaan vallitsevia oletuksia tai kuvittelemaan kokonaan uusia mahdollisuuksia.

Ja jos tekoälyä käytetään lähinnä nykyisten strategisten kysymysten ratkaisemiseen, se todennäköisesti vain vahvistaa nykyistä ajattelua. 

Kolmas havainto arjesta on, että tuotantokapasiteetin kasvattaminen itsessään ei riitä luomaan markkinaa.

Tekoäly voi mahdollistaa valtavan määrän uusia sisältöjä, palveluita ja tuotteita, mutta se ei todellakaan tarkoita, että asiakkaat haluavat tai tarvitsevat niitä. Tekoäly voi siis ratkaista tarjonnan ongelman ilman, että se ratkaisee kysynnän ongelmaa.

Nämä kolme havaintoa nykytilanteesta muuttavat johtamisen painopistettä.

Kyky lisätä tehokkuutta ja kasvattaa automaatioastetta ei riitä. Tarvitaan kykyä tunnistaa, mikä on tekemisen arvoista, kuvitella uusia arvonluonnin mahdollisuuksia ja suunnata organisaation voimavarat niiden toteuttamiseen.

Muuten riskinä on, että tekoäly tekee organisaatiosta supertehokkaan ilman, että se tekee siitä yhtään kilpailukykyisempää.