Tekoäly muuttaa työn tekemisen lisäksi ihmisten käyttäytymistä

Tekoäly muuttaa työn tekemisen lisäksi ihmisten käyttäytymistä. Kun yhä useampi kääntyy ensin tekoälyn puoleen, seuraukset voivat näkyä organisaation sosiaalisissa suhteissa, oppimisessa ja yhteisessä ajattelussa.

Tekoäly saattaa viimein onnistua siinä, missä itseohjautuvuuden pioneerit epäonnistuivat. 

Vuosikausia olemme yrittäneet rakentaa työelämää, jossa ihmisten ei tarvitsisi jatkuvasti odottaa päästäkseen etenemään, tai koko ajan kysyä ja pyytää toisiltaan apua. 

Nyt voisi melkein jo sanoa: onneksi olkoon, olemme viimein saaneet itseohjautuvan organisaation! Tai ainakin itseohjautuvia työntekijöitä. Tekoälyn avulla asiantuntija pystyy nimittäin etsimään tietoa, ratkaisemaan ongelmia ja pyytämään palautetta ilman, että hänen tarvitsee kysyä kollegalta tai varmistella esihenkilöltä. 

Mutta saammeko lopulta sitä, mitä tilasimme? 

Samalla kun tekoäly lisää yksilön kykyä toimia itsenäisesti, se näyttää muuttavan myös sitä, milloin ja miksi tarvitsemme työssämme muita ihmisiä.

Tähän asti olen nostanut ilmiötä esiin hypoteesina. Nyt siitä alkaa olla myös dataa.

Viime vuonna tehdyssä tuhannen tietotyöläisen kyselyssä 65 % kertoi turvautuvansa tekoälyyn ennen kuin pyytää kollegalta apua. Toisessa 6 000 työntekijän tutkimuksessa 48 % kertoi kääntyvänsä tekoälyn puoleen jo ennen kuin yrittää ratkaista ongelmaa itse. Yli puolet piti tekoälyn kanssa työskentelyä helpompana kuin ihmiskollegoiden kanssa.

Uudessa Microsoftin tutkimuksessa puolestaan tarkasteltiin 11 suuren kansainvälisen yrityksen M365-dataa ennen ja jälkeen Copilotin käyttöönoton. Aktiivisesti tekoälyä käyttäneiden työntekijöiden toiminnot niin kutsutuissa tuottavuustyökaluissa lisääntyivät viidessä kuukaudessa 21,2 % verrokkiryhmään nähden. Outlookissa ja Teamsissa kasvu oli 7,1 %. 

Tutkijoiden tulkinta on, että tekoäly näyttää siirtävän työn painopistettä suhteellisesti kommunikaatiosta kohti yksilöllistä tuottamista. Kyseessä on vielä preprint, eikä tutkimus mittaa tuottavuutta tai ihmisten ajankäyttöä suoraan, joten pitkälle menevien johtopäätösten kanssa kannattaa olla varovainen.

Silti havainto on tärkeä. Tekoäly ei muuta pelkästään sitä, kuinka nopeasti teemme työtä. Se muuttaa sitä, miten ja kenen kanssa teemme työmme.

Se on kokonaan toisen luokan muutos.

Tässä ei ole mitään syytä romantisoida nykyistä työelämää. Sähköpostitulva, turhat kokoukset, jatkuvat keskeytykset ja loputon metatyö eivät ole itseisarvoja. Jos tekoäly pystyy poistamaan niistä osan, emme jää kaipaamaan.

Mutta jos poistamme työstä tiettyjä prosessin vaiheita, olkoonkin että ne ovat olleet raivostuttavia ja kitkaa tuottavia vaiheita, samalla pitäisi huomata kysyä, mitä hyödyllistä ne ovat tuottaneet.

Kun kysyin ennen neuvoa kollegalta, en saanut välttämättä vain vastausta kysymykseeni. Saatoin kuulla jotain muuta, mitä en osannut kysyä. Kollega saattoi haastaa oletukseni, kertoa vastaavasta tilanteesta toisessa projektissa tai yhdistää minut johonkuhun, jonka olemassaolosta en tiennyt. Samalla syntyi pieni, mutta merkityksellinen sosiaalinen yhteys.

Siinä missä etätyö vähensi kohtaamisen todennäköisyyttä, tekoäly vähentää kohtaamisen tarvetta. Mitä muuta kohtaamisen mukana häviää?

Se on se kysymys.