Yritysten liiketoimintaympäristö kokee tällä hetkellä jatkuvia muutoksia, jotka pakottavat organisaatioita sopeutumaan nopeasti uusiin olosuhteisiin. Keskellä tätä kaaosta strategian merkitys on kuitenkin näyttänyt hämärtyvän. Onko strategiasta tullut kadonnut taiteenlaji?
Kuuntelin alkukesästä podcastia, missä strategiaprofessori ja kirjailija Roger Martin puhui strategian alennustilasta. Kuinka helppoa nykyisin on laittaa joka sanan eteen tai perään sana strateginen- tai -strategia ja sillä korostaa minkä tahansa asian tärkeyttä ja suunnitelmallisuutta.
Strategiasta on kadonnut sen sielu. Sen sijaan strategiasta ja muutoksen johtamisesta on tullut mekaanista suorittamista. Excel-johtamista. Johdamme tärkeiden asioiden listoja ja seuraamme niiden toteutumista, pitääksemme kiinni häviävästä hallinnan tunteesta.
Ehkä olemmekin siis liikaa keskittyneet strategian käytäntöön viennin sijaan itse strategiatyön tehokkaaseen suorittamiseen. Täytetään vakiotemplat ja tehdään dataan nojaavat analyysit. Tunnistetaan kriittiset toimenpiteet ja luodaan niille mittarit, joita on helppo seurata. Vaikka analyysilla on vahva rooli hyvän strategian muodostamisessa, se harvoin jos koskaan on ratkaisevassa roolissa itse strategian kannalta.
Strategia on niiden valintojen ja vaihtoehtojen tunnistamista, jotka yhdessä muodostavat paitsi toimivan, myös markkinasta erottautuvan kokonaisuuden, joka auttaa saavuttamaan yrityksen tavoitteen. Strategia ei siis synny yksittäisistä strategisista painopisteistä tai kärkihankkeista vaan näiden yhdistelmästä, ja siitä miten tehdyt valinnat tukevat toisiaan, rakentavat toistensa päälle ja muodostavat toinen toisiaan vahvistavan kehän.
Se taas vaatii strategisesti luovaa ajattelua. Kykyä nähdä mahdollisuuksia ja kytkeä itsensä irti tavallisimmista ratkaisumalleista. Jos siis haluaa tehdä strategiansa erilaisten mallien ja tarkistuslistojen kautta, kannattaa seuraavalla kierroksella katsoa listoja ja kysymyksiä kriittisin silmin - pystyykö näiden avulla luomaan sellaista näkemystä, jonka avulla voidaan aidosti luoda ja tunnistaa uusia mahdollisuuksia?
Yksi kirjaa varten haastatelluista johtajista sanoitti tämän ytimekkäästi toteamalla, että hienojen työkalujen ja mallien sijaan hän valitsisi mieluummin ruutupaperin ja kirkkaan strategisen ajattelun minä päivänä tahansa (!)
On kyse sitten strategiasta tai sen käytäntöön viemisestä, mikään valmis malli tai työkalu ei tee strategista ajattelua puolestasi. Sitä Roger Martin tarkoittaa puhumalla siitä, miten strategiasta on tullut kadonnut taiteenlaji. Ja kenties siksi nykyään strategiat muistuttavat niin paljon toisiaan. Kyllähän niilläkin tuloksiin päästään. Mutta jos strategiasta puuttuu sen ydin, on se vähän kuin organisaatiolta puuttuisi sen kulttuuri. Kulttuuri kertoo, miksi ja miten me kuulumme yhteen.
Strategia kaipaa samaa.
Commentaires