Muutosjohtaminen on jäänyt muutoksen tahdista

Se, mikä ennen vei vuosia, tapahtuu nyt kuukausissa. Muutosjohtaminen on jäänyt muutoksen tahdista.

Todellinen haaste ei ole se, että maailma muuttuu nopeasti ja ennakoimattomasti, vaan se, että organisaatiot yrittävät vastata muutokseen vanhoilla ajattelutavoilla.

Kuinka oikeassa Peter Drucker aikanaan olitkaan (!)

Viimeisen viiden vuoden aikana muutosprojektien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Muutoksen kiihtyvä nopeus muokkaa paitsi organisaatioiden toimintaa, myös työtä ja sen luonnetta. Muutoksesta on tullut pysyvä osa arkea.

Yksi merkittävimmistä muutosta kiihdyttävistä ajureista löytyy datan ja informaation määrän kasvusta. Vuonna 2010 maailmassa tuotettiin noin 2 zettatavua dataa. Vuoteen 2024 mennessä sen määrä oli kasvanut yli 70-kertaiseksi. Organisaatioissa datatulva näkyy arjessa työn monimutkaistumisena ja informaation ylikuormituksena.

Työelämää koskevat tutkimukset osoittavat, että moderni tietotyöläinen käyttää jo 19 tuntia työviikostaan pelkästään sähköposteihin, palavereihin ja viestintään digikanavissa. 38% työntekijöistä kokee tuskaa jatkuvasta informaatiotulvasta, ja määrän odotetaan vain kasvavan.

Samansuuntaisia tuloksia löytyy myös Microsoftin Work Trend Indexistä, jonka mukaan 64 % työntekijöistä kokee, ettei heillä ole riittävästi aikaa ja energiaa työnsä tekemiseen. Suurimmat syyt? Tehottomat kokoukset ja jatkuvat keskeytykset, jotka vievät huomion pois olennaisesta.

Uudet teknologiat leviävät markkinoille ennennäkemättömällä vauhdilla. Kun lankapuhelimella kesti yli puoli vuosisataa saavuttaa kriittinen massa, ChatGPT ylitti sadan miljoonan käyttäjän rajan vain kahdessa kuukaudessa.

Uusi teknologia tarkoittaa, että yritykset joutuvat uudistamaan järjestelmiään, prosessejaan ja osaamistaan jatkuvasti. Toisin sanoen, myös muutossyklit lyhenevät radikaalisti.

Muutosvoimat ovatkin onnistuneet luomaan itseään ruokkivan kehän. Teknologia tuottaa enemmän dataa, data lisää kompleksisuutta, monimutkaisuus vaatii uusia projekteja, ja uudet projektit lisäävät painetta ihmisille ja organisaatioille. Yksi muutos synnyttää toisen, joka pakottaa kolmanteen.

Siksi puhun usein siitä, miten maailma tuntuu olevan kiihdytyskaistalla. Ja miten muutos ei ole enää lineaarista.

Suurin osa nykyisistä muutosjohtamisen menetelmistä on kehitetty kokonaan toisenlaiseen maailmaan, jossa muutosprojektit olivat vielä oikeasti projekteja – tilapäisiä ja sellaisia, jotka tulivat usein varsinaisen tekemisen päälle niin, että arjen operatiivinen työ oli kuitenkin aina etusijalla.

Ei ihme, että kiihdytyskaistalla olevassa maailmassa työntekijät kokevat, että organisaatiot eivät enää hallitse muutosta.

Jos vielä vuonna 2019 työntekijöistä 60 % koki, että heidän organisaationsa on hyvä muutoksen johtamisessa, luku on tippunut 43 %:iin vain muutamassa vuodessa. Uskon sen olevan laskusuunnassa edelleen.

Ei siksi, että olisimme epäonnistuneet muutoksen johtamisessa, vaan siksi että käytössä oleva pelikirja ei yksinkertaisesti enää vastaa nykyiseen toimintaympäristöön.