Kolme taitoa, joita jokainen johtaja tarvitsee murroksen keskellä

Mikä pitää johtajan ja tiimin toimintakykyisenä murroksen keskellä? Vastaus kiteytyy kolmeen taitoon.

Olen viettänyt alkusyksyn yli 200 esihenkilön kanssa erilaisissa organisaatioissa, eri toimialoilla. Keskustelujen ytimessä on ollut sama kysymys: miten johtaa ihmisiä ja toimintaa jatkuvan muutoksen keskellä? 

Muutoksen lisäksi näitä organisaatioita on yhdistänyt myös toinen asia. Melko tuore strategia, kunnianhimoinen kasvutavoite ja tarve uudistaa omaa toimintaa (lue: myös poisopittavaa). Siinä on elementit kasassa pienelle kipinöinnille 💥 

Mutta kun kokemukset ja oivallukset yhdistyvät, esiin nousee kolme taitoa, jotka toistuvat kerta toisensa jälkeen – riippumatta organisaatiosta tai johtamiskontekstista. Fokus, sensemaking ja rutiinien luomisen merkitys.

Huomio, ajattelu- ja keskittymiskyky ovat tämän hetken arvokkaimpia resursseja. Ne eivät ole rajattomia, ja juuri siksi niiden ohjaamisen pitäisi olla johtamistaitojen ytimessä. Kun ymmärtää tämän, alkaa tehdä erilaisia valintoja: ei vain sen suhteen, mitä tehdään, vaan myös sen suhteen, mihin oma tai tiimin ajattelukapasiteetti käytetään.

Seuraavat ovat siis käytännön arkielämän havaintoja siitä, mikä oikeasti auttaa johtajia pysymään toimintakykyisinä, lisäämään selkeyttä ja luomaan onnistumisen mahdollisuuksia tiimilleen. 

Fokus. Kun kysyn, kuinka moni on joutunut viimeisen viikon sisään tekemään priorisointia, vastaus on 100 % osallistujista. Mutta pelkkä priorisointi ei enää riitä. Nykypäivän organisaatioissa on opittava arvioimaan työn määrän lisäksi myös sen kognitiivista kuormaa – paljonko jokin hanke vie huomiota, päätöksentekoa ja ajattelukapasiteettia suhteessa sen tuottamaan arvoon. Selkeä fokus auttaa tekemään myös poisvalintoja.

Yhteinen tulkinta. Sensemaking ei tarkoita selittämistä, vaan yhdessä ajattelemista. Kun monimutkaisuutta ei voi hallita, sitä voi kuitenkin tehdä näkyväksi. Paras johtaja ei ole se, jolla on kaikki vastaukset, vaan se, joka osaa luoda tilaa kollektiiviselle ymmärrykselle. Erityisesti esihenkilöt kärsivät kroonisesta yhteisen ajattelun puutteesta. 

Rytmi ja rutiinit. Nopean muutoksen keskellä tarvitaan myös vakautta. Maadoittaminen voi tarkoittaa myös sitä, miten strateginen suunta juurrutetaan arkeen – puheena, rutiineina ja rytminä. Muutosta ei johdeta tavoitteilla vaan toistoilla. Kun suunta on sama, se kytkeytyy jokaiseen viikkopalaveriin, tarjousdokumenttiin ja asiakaskohtaamiseen. Strategia jää ilmaan, jos se ei näy arjen päätöksissä ja käytännön toiminnassa.

Johtaminen 2020-luvulla on ennen kaikkea kognitiivisen kapasiteetin johtamista. 

Tämä on aika perustavanlaatuinen muutos organisaatioiden johtamisessa, ja se näkyy niiden suorituskyvyssä.

Pullonkaulana ei ole enää pitkään aikaan ollut tieto, teknologia tai edes raha, vaan ihmisten kyky prosessoida, ymmärtää ja toimia kaiken tiedon ja vaihtoehtojen keskellä.

Epävarmuuden ja jatkuvan muutoksen keskellä toimiminen on uuvuttavaa, koska yritämme hallita sitä vanhoilla työkaluilla. 

Jatkuvasta hallinnasta luopuminen vaatii sekin poisoppimista.