Johto etsii nyt vastauksia organisaation sisältä

2020-luvulla epävarmuudesta on tullut pysyvä olotila, joka pakottaa organisaatiot tarkastelemaan myös strategiaa uudesta näkökulmasta.

Johtamisen agenda on kokenut viimeisten vuosien aikana melkoisia muutoksia. 

Erilaiset muutosvoimat kilpailevat vuorollaan huomiosta ja medialla on taipumus vahvistaa jatkuvaa poikkeustilaa. Pandemia, geopoliittiset jännitteet, energiamarkkinoiden muutokset, inflaatio, teknologinen murros ja tekoäly ovat kukin vuorollaan nousseet valokeilaan. Tulkittavia signaaleja on enemmän kuin koskaan. Samaan aikaan ne ovat osittain ristiriitaisia ja päällekkäisiä. Erilaiset ilmiöt limittyvät. 

Vain joitakin vuosia sitten johtoryhmät käyttivät suurimman osan ajastaan yrityksen operatiivisten asioiden ja eri liiketoimintojen suorituskyvyn johtamiseen. Viimeiset vuodet aikaa on sen sijaan käytetty huomattavan paljon ulkoisen toimintaympäristön tulkintaan ja sen aiheuttamien muutosten hallintaan. Haastetta lisää se, että monet sellaisetkin asiat, jotka vaikuttivat vuosikymmeniä melko pysyviltä (suurvaltasuhteista lähtien) ovat osoittautuneet ei-niin-pysyviksi. 

Strategista suunnittelua tehdään toimintaympäristön muutosten ehdoilla. Ympäristöstä  tunnistetaan signaaleja, joista voidaan tehdä tulkintoja, ja näiden pohjalta rakennetaan vaihtoehtoisia polkuja. Tämä on yksi modernin strategiatyön ydinajatuksia. Tai ainakin oli.

Nimittäin 2020-luku haastaa tätä ajatusta ihan tosissaan. Kun pöydälle nousee samanaikaisesti useita merkittäviä ja risteäviä muutosajureita, fokus hajoaa. 

Strategiaan kuuluu myös tehtyjen oletusten tunnistaminen ja kyseenalaistaminen. Nyt näitä oletuksia saa haastaa ja kyseenalaistaa välillä viikoissa, kuukausien tai vuosien sijaan. Ulkoisia muuttujia on yksinkertaisesti liikaa. Viiden viime vuoden aikana monessa organisaatiossa on todennäköisesti opittu kantapään kautta, että tätä ympäristöä ei voi enää hallita, ennustaa tai jäsentää perinteisten ajattelumallien kautta. 

Nyt se alkaa näkyä myös johtoryhmien ja hallitusten agendalla. Tavallaan ymmärretään se, että jos kerran on vaikea ennakoida, miltä maailma näyttää 5-10 vuoden päästä, varaudutaan siihen että voidaan operoida ja toimia missä tahansa skenaariossa. Jos strategia ei voi olla valmiiksi pureksittu suunnitelma tai tiekartta, sen täytyy olla kykyä muodostaa suunta uudelleen, toistuvasti ja tarvittaessa nopeasti. 

Perinteisesti strategia on ymmärretty ennen kaikkea valintoina siitä mihin keskitytään, mistä luovutaan ja missä halutaan erottua muista toimijoista. Nämä kysymykset eivät ole kadonneet, mutta niiden rinnalle on noussut toinen, yhtä ratkaiseva ulottuvuus: millaisilla valmiuksilla teemme näitä valintoja maailmassa, joka muuttuu jatkuvasti. 

Organisaatioiden katse on kääntymässä ulkoisen toimintaympäristön muutoksista sen sisäisiin kyvykkyyksiin. Ei siksi, että ulkoinen maailma olisi menettänyt merkityksensä, vaan siksi, että sen varaan on mahdotonta rakentaa riittävän pysyvää suunnitelmaa. 

Strategian painopiste siirtyy ympäristön hallinnasta organisaation kykyyn toimia jatkuvassa murroksessa.

Se katsoo nyt niihin asioihin, joihin voidaan aidosti vaikuttaa.

---

Organisaation muutoskyvykkyys on nopeasti noussut yhdeksi keskeisimmistä menestystekijöistä jatkuvasti muuttuvassa ja epävarmassa toimintaympäristössä. Mitkä muutosvoimat ovat nousemassa johdon agendalle? Entä miten nämä muutokset näkyvät yritysten prioriteeteissa tulevalle vuodelle?

Johdon agendalla 2026 webinaarissa 8.1. klo 9-10 avataan

✔ mitkä muutosvoimat vaikuttavat juuri nyt organisaatioiden strategisiin painopisteisiin

✔ mitkä ovat organisaatioiden tärkeimmät kehityskohteet vuonna 2026

✔ mitkä ovat ne työelämäteemat, joista ei vielä riittävästi puhuta mutta pitäisi puhua

✔ ensimmäisiä kyselytuloksia siitä, miten oppiminen, metataidot ja teknologia kytkeytyvät yhteen

Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!

Lue lisää ja ilmoittaudu webinaariin