Johtajuutta ilman etuliitteitä

Muutoskyvykkäät organisaatiot eivät synny hakemalla parempia johtajia – ne syntyvät tekemällä kaikista parempia johtajia.

Kirjoitan parhaillaan kirjaa muutoskyvykkyydestä, ja tutkimustyö on avannut silmäni murrokselle, jota en ole aiemmin nähnyt kokonaisuudessaan. 

Siitä lähtien kun luin World Economic Forumin Future of Jobs 2025 -raportin, yksi kuriositeetti ei ole jättänyt rauhaan. 108 sivua tulevaisuuden työelämätaidoista, eikä sanaakaan itseohjautuvuudesta tai itsensä johtamisesta. 

Niitä ei vain ole.

Sen sijaan raportti puhuu laajemmin "leadership and social influence" -taidoista, jotka on nostettu tärkeimpien kompetenssien joukkoon. Ei siis erillisiä kategorioita omalle ja muiden johtamiselle. Ei teoreettista rajanvetoa.

Myönnän, että tämä johti aluksi eri raiteille. Ajattelin ensin, että organisaatioissa tarvitaan ylipäätään lisää johtamisosaamista ja sosiaalisen vaikuttavuuden taitoja, sillä se käy yksiin nopeasti muuttuvan maailman kanssa. Entä jos raportti ei puhu erikseen itsensä johtamisesta, koska sen tekijät ovat ymmärtäneet jotain olennaista?

Itseohjautuvuus on turhaan marginalisoinut johtajuutta tekemällä siitä henkilökohtaisen kehityksen kohteen sen sijaan, että se nähtäisiin organisatorisena kompetenssina. Johtajuus on johtajuutta. Se on itsereflektiota ja itsetuntemusta, vaikuttamista ja inspirointia, päätöksentekoa ja suunnan näyttämistä, muutoksen johtamista ja sopeutumista. Nykyisessä maailmassa ei ole sellaista työtehtävää, jossa näitä taitoja ei vaadittaisi ihan jokaiselta yksilöltä. 

Nykypäivän asiantuntija vaikuttaa omaan motivaatioonsa ja energiaansa, tiimin dynamiikkaan ja tuloksiin, asiakkaiden odotuksiin ja kokemuksiin, joten hänen vaikutuksensa säteilee kaikille tasoille samanaikaisesti. 

Siten johtajuustaidot kuuluvat kaikille. 

Kun sukeltaa syvälle siihen, mistä ihmisten ja organisaatioiden muutoskyvykkyys muodostuu, ymmärtää aika nopeasti että muutoskyvykkyyttä ei voi johtaa perinteisen johtamisen keinoin. Muutoskyvykkyys vaatii sitä, että myös yksilöt ymmärtävät oman roolinsa ja vastuunsa muutoskyvykkään organisaation rakentamisessa. 

Se vaatii itse asiassa aika paljon uudenlaisten taitojen opettelua roolista riippumatta, ja oman roolin näkemistä uudessa valossa. 

Vanhat kategoriat vain hidastavat kehitystä.

Ajatellaan esimerkiksi oppivaa organisaatiota: Oppiminen ja varsinkin metataitojen kehittäminen ei tapahdu tyhjiössä, vaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Tarvitsemme ihmisiä, jotka kyseenalaistavat ajatuksiamme rakentavasti, tarjoavat erilaisia näkökulmia ja rohkaisevat meitä kokeilemaan uusia lähestymistapoja. 

Mutta tämän ei pitäisi olla yhdensuuntaista (!) vaan vastavuoroista.

Meidän tulee olla valmiita toimimaan samalla tavalla toisten hyväksi – kysymään oikeita kysymyksiä ja tarjoamaan tukea heidän oppimisprosessilleen. Kantaa vastuuta siitä, että myös toiset oppivat. Muutoskyvykkäässä organisaatiossa tämä rooli ei ole varattu vain esihenkilöille, vaan ihan jokaiselle roolista ja toimenkuvasta riippumatta. 

Johtajuuden mukana kulkee erottamattomana myös vastuu. Etuliitteillä tai ilman.