Elämme ajassa, jossa kaikki tuntuu tapahtuvan pikakelauksella. Innovaatiosyklit lyhenevät, asiakkaiden odotukset kasvavat yhä nopeammin ja työelämä pirstaloituu. Organisaatioissa Homo economicus on vaihtunut Homo acceleratukseen.
Kun maailma on kiihdytyskaistalla, mitä se tarkoittaa yksilöille, organisaatioille, tulevaisuudelle?
Innovaatiosyklit ovat lyhentyneet dramaattisesti ja muuttuneet kopioinnin kilpajuoksuksi. Teknologian avulla saavutettu etumatka kestää parhaimmillaankin vain kuukausia ennen kuin kilpaileva tuote tarjoaa saman toiminnallisuuden.
Asiakkaiden odotukset muuttuvat nekin ennätysvauhtia. Somessa voit olla ilmiö aamulla ja unohdettu iltapäivällä. Mobiiliteknologia toi kuluttajille palvelut parin klikkauksen päähän ja teki sen jälkeen asiakkaista kykenemättömiä odottamaan. Kaikki tuntuu olevan pikakelauksella. Hitto, ihmiset kuuntelevat äänikirjansakin nykyään vähintään 1.5x nopeudella. Ei ehdi muuten.
Myös työelämä on nopeutunut, pirstaloitunut. Työelämän kiihtynyt tempo näkyy työsuhteiden pituudessa. Aiemmin työntekijä saattoi rakentaa koko uransa yhden organisaation sisällä, mutta nykyään työurat koostuvat yhä useammin lyhyistä stinteistä. Johtajat vaihtuvat nekin vain muutaman vuoden välein.
Maailman kiihtyminen ei vaikuta vain työelämään tai kuluttamiseen. Myös politiikan syklit ja yhteiskunnalliset reaktiot ovat kiihtyneet. Tiedon demokratisaatio on kääntynyt osin koko demokratian kehitystä vastaan.
Taloudellisesti ja rationaalisesti ajatteleva homo economicus tai homo rationalis on nykyään ennemminkin homo acceleratus - lyhytjänteinen, impulsiivinen, sosiaalisissa verkostoissa viihtyvä, muiden mielipiteistä ja hyväksynnästä riippuvainen yksilö, joka elää jatkuvassa valmiustilassa. Hän pyrkii hallitsemaan jatkuvaa informaatiovirtaa, mutta kokee lisääntyvää kognitiivista kuormitusta. Jatkuva valmiustila nostaa stressitasoja ja altistaa burnoutille.
Homo acceleratus mukautuu parhaansa mukaan, oppii uusia taitoja, teknologioita ja ajattelutapoja, pysyy kiihtyvässä maailmassa mukana. Kiihtyvä tempo tekee pitkän tähtäimen suunnittelusta kuitenkin vaikeaa. Homo acceleratus toimii "nyt"-moodissa, mutta pitkäaikaiset tavoitteet jäävät taka-alalle, kun kaikki energia kuluu jatkuvaan reagoimiseen. Tämä näkyy ja tuntuu organisaatioissa.
Puhumme siitä, miten kaiken nopeutuminen vaatii yrityksiltä ja yksilöiltä uudenlaista resilienssiä ja kykyä sietää jatkuvaa muutosta. Yhä useammin ajattelen, että kyse on oikean rytmin ja tasapainon löytämisestä.
Kyky kiihdyttää oikeita asioita on usein kriittistä kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Samaan aikaan nopeuden hallinta ei voi tarkoittaa vain jatkuvaa kiihdyttämistä. Sen pitää tarkoittaa myös tietoista hidastamista.
Organisaatioiden keskustelut rytmistä liittyvät usein siihen, mitä meidän täytyy kiihdyttää - päätöksentekoa, tuotekehitystä, go-to-market toteutusta tai asiakkaan suuntaan reagointia. Oikeastaan se keskustelu puuttuu vielä, että missä meidän tulisi hidastaa - missä liika nopeus heikentää laatua, luovuutta tai luottamusta?
Kiihtyvässä maailmassa Homo acceleratus voi unohtaa pysähtyä kyseenalaistamaan toimintaansa tai pohtimaan, tekeekö asioita oikeista syistä.