Kun katsoo ajassa taaksepäin, huomaa, miten lyhyessä ajassa maailma on kokenut merkittäviä muutoksia – niin työelämän kuin johtamisen näkökulmasta. Nyt katseet kääntyvät seuraaviin viiteen vuoteen.
Vuoden 2020 alussa vuosi 2025 tuntui kaukaiselta ajatukselta. Ja tässä sitä nyt ollaan, tämän melko mullistavan vuosikymmenen puolivälissä. Viimeiset viisi vuotta ovat osoittaneet, miten arvaamaton maailma osaa olla, ja miten jatkuvasta muutoksesta ja epävarmuudesta on tullut hallitseva muutosvoima. Kiihtyvä muutostahti on kasvattanut ja kasvattaa edelleen strategisen ennakoinnin merkitystä organisaatioissa.
Kun teen ennakointityötä sen ympärillä, miltä työelämä tai johdon agenda tulee näyttämään seuraavan viiden vuoden aikana, peilaan ensin nykykehitystä edelliseen 5-10 vuoteen. Trendejä jälkikäteen analysoidessa on selvää, että monet vuosikymmenen alun ilmiöistä (merkityksellisyys, vastuullisuus, diversiteetti, hyvinvoinnin korostuminen, burnout) ovat kehittyneet jopa odotettua nopeammin. Moni ilmiö on myös kypsynyt vuosien aikana ja saanut lisää sävyjä. Vastuullisuus lienee yksi selkeimmistä tässä kategoriassa. Havainnoin ja seuraan nykyisyydessä vaikuttavia muutosvoimia, skannaten samalla horisontista uusia mahdollisia ilmiöitä.
Tulevaisuudellakin on aina jonkinlainen lähtöasetelma. Oletuksia, minkä ainakin uskomme toteutuvan. Juuri nyt omissa skenaarioissani nousee esiin kolme vahvaa hypoteesia:
Oletan, että teknologian eksponentiaalinen kehitys tulee jatkumaan myös tulevina vuosina. Se tarkoittaa useita sellaisia murroksia, joita tässä hetkessä on vaikea vielä kuvitella. Tekoälymurros tulee ravistelemaan vielä montaa totuttua konventiota.
Toisekseen oletan, että geopolitiikan kehitys jatkaa fragmentoitumistaan. Tämä kehityskaari oli vielä ennen USA:n presidentinvaalien tuloksia hieman auki, mutta Trumpin vaalivoiton jälkeen on todennäköistä, että protektionismi lisääntyy, minkä vaikutukset näkyvät globaalissa turvallisuudessa, globaaleissa toimitusketjuissa ja ilmastopolitiikassa. Tämä on oletus, jonka näkisin mielelläni osoittautuvan vääräksi.
Kolmas oletukseni liittyy oikeastaan eri muutosvoimien yhteensulautumiseen. Kun useat trendit risteävät ja vuorovaikuttavat toistensa kanssa, on todennäköistä että näistä yksi tai useampi kiihdyttää kehitystään – siten eri trendien kumulatiivinen vaikutus voi olla paljon suurempi kuin jos niitä tarkasteltaisiin vain yksittäisinä kehityskulkuina. Yritysten näkökulmasta se tarkoittaa paljon nopeampia disruptiosyklejä, yksilön näkökulmasta osaamisen puoliintumisajan pienenemistä entisestään.
2020-luvun alkupuoliskon muutosvoimien yhteensulautuminen tarkoittaa entistä rajumpia muutoksia kohti vuotta 2030 mennessä. Ensin muuttuvat työn tekemiseen liittyvät odotukset ja käyttäytyminen, sen jälkeen liiketoimintamallit ja työtä ympäröivät rakenteet ja lopulta murros tulee haastamaan nykyisen johtamisen paradigman, siihen liittyvät ajattelutavat ja tehdasvakiot.
Viisi vuotta on lyhyt aika. Silti huomaan pohtivani, mikä kaikki on mahdollista – minkä kaiken voimmekaan ajatella uusiksi siinä ajassa?