Tee itsesi työttömäksi – ja keksi sitten itsesi uudelleen

Tekoälyn käytöstä on tulossa oletus, ei valinta. Asiantuntijan on ensin tehtävä itsensä tarpeettomaksi – ja sitten keksittävä itsensä uudelleen.

Shopifyn toimitusjohtaja Tobias Lütken sisäisen muistion vuotaessa mediaan maanantaina, niin tekoälyasiantuntijat kuin ajatustyöntekijätkin hätkähtivät. Memo oli poikkeuksellisen suorasanainen. Oikeastaan se lähenteli enemmän manifestia kuin sisäistä muistiota.

"AI proficiency is now mandatory." Ei suositeltavaa. Ei vapaaehtoista. Vaan pakollista. Viesti ei ollut tarkoitettu vain koodareille tai analyytikoille, vaan kaikille Shopifyn työntekijöille. 

Ja yhtä terävästi: "Non-use of AI requires justification." Jos et käytä tekoälyä, sinun täytyy perustella miksi. Lisäaikaa tai resursseja pyytäessä pitää ensisijaisesti koittaa ratkaista tarve tekoälyn avulla. 

Samalla korostaen: "Learning to use AI well is an unobvious skill… It must be carefully learned by using it a lot." Lütke toteaa myös, että tekoälyn käyttöönotto on toistaiseksi perustunut vapaaseen kokeiluun ja suositukseen, mikä ei yksinkertaisesti tässä muutosvauhdissa enää riitä.

Tämä on tällä hetkellä ehkä rehellisin ulostulo, mitä tekoälyyn ja tietotyöhön liittyen on kuultu. 

Samalla se on merkittävä askel kohti AI-first kulttuuria. Enää ei riitä, että asiantuntija optimoi tuottavuuttaan. Tai se että hän kehittää omaa osaamistaan. Hänen on mietittävä, miten sitä voidaan jakaa, skaalata tai osittain automatisoida tekoälyn avulla. 

Se taas sotii kaikkea sitä vastaan, mitä asiantuntijoille on opetettu omasta roolistaan. Monen asiantuntijan (työ)identiteetti rakentuu nykyisen roolin ja pitkän ammatillisen kokemuksen ympärille, ja nyt siitä pitäisi osata luopua. 

Kirjoitin noin 18 kk sitten, miten jokainen yritys joutuu keksimään itsensä uudelleen seuraavan viiden vuoden aikana. Puhuin siitä, miten murros tietotyöstä ajatustyöhön tulee vaikuttamaan paitsi yritysten liiketoimintamalleihin, tiedon hallintaan ja päätöksentekoon, se haastaa myös niiden kulttuuria, johtamista ja osaamisen kehittämistä. 

Ratkaisevaa on työntekijöiden kyky sopeutua ja menestyä muutoksessa sekä organisaation kyky hyödyntää uusia mahdollisuuksia ja innovaatioita. Seuraavien vuosien isoin kysymys on, miten organisaatio voi varmistaa sen, että se on valmis siirtymään tietotyöstä ajatustyöhön? 

Mikä tekee Shopifyn muistiosta niin provokatiivisen on se, että se tekee tämän kehityskulun näkyväksi. Lütke sanottaa ääneen sen, mitä useampi yritysjohtaja jo todennäköisesti ajattelee. 

Enää ei riitä, että työntekijä oppii uuden työkalun, ja käyttää sitä silloin tällöin huvikseen, sen sijaan asiantuntijalta odotetaan kokonaan uutta tapaa ajatella, kokeilla ja vaikuttaa oman työnsä sisältöön ja rooliin.

Kärjistäen voisi sanoa, että käytännössä asiantuntijan tehtävä on ensin koittaa tehdä itsensä tarpeettomaksi ja sen jälkeen muotoilla uudelleen itselleen sellainen rooli, missä hän pystyy tuottamaan arvoa jatkossakin. 

Kuulostaako kovalta? 

Ehkä.

Mutta mieluummin näen tämän mahdollisuutena vauhdittaa siirtymää tietotyöstä ajatustyöhön. Mahdollisuutena keksiä itsensä uudelleen.

Ja uudelleen.