Suurelle etätyökeskustelulle ei näy loppua

Etätyökeskustelussa ei kiistellä faktoista, vaan merkityksistä. Siksi se herättää myös tunteita.

Olen viettänyt viikonlopun kirjoittaen ajattelun rakenteista – erityisesti siitä, miten kehystämme todellisuutta. Framing tarkoittaa tapaa, jolla jäsennämme maailmaa ja annamme asioille merkityksen. Ihminen ei toimi tiedon, vaan sen tulkinnan varassa. Sama muutos voi näyttäytyä uhkana tai mahdollisuutena, ihan riippuen siitä millaisesta kehyksestä sitä katselemme.

Aina niin ajankohtainen etätyökeskustelu on hakenut jälleen uusia kierroksia, joten se soveltuu hyvin aiheeksi tämän viikon ajatuskokeeseen. 

Ulospäin keskustelu voi näyttää siltä, että sillä on jotain tekemistä työntekopaikan kanssa, mutta todellisuudessa keskustelu kertoo siitä, miten työ on kehystetty, esimerkiksi kontrollin, yhteisöllisyyden, tehokkuuden, identiteetin tai merkityksen kautta.

Alkujaan etätyö nähtiin ennen kaikkea luottamuskysymyksenä. Toiset pelkäsivät kontrollin menetystä, toiset korostivat itseohjautuvuutta ja vastuun kasvua. Taustalla oli erilaiset käsitykset siitä, mistä luottamus rakentuu – näkyvyydestä vai tuloksista. 

Sitä seurasi nopeasti tuottavuuskeskustelu, toisin sanoen melko klassinen talouskehys, jossa keskustelua ohjaa mittaaminen ja tehokkuus. Lähityö nähdään synonyymina paremmalle yhteistyölle ja innovoinnille, etätyö puolestaan tehokkuuden ja keskittymisen välineenä. 

Rinnalla on käyty keskustelua myös johtamiskehyksessä. Monipaikkaisen työyhteisön johtaminen vaatii enemmän myös esihenkilöiltä. Uudessa kehyksessä korostuu tavoitteet, merkitys ja rutiinit, eli johtaminen oikeasti johtamisen, ei niinkään fyysisen läsnäolon kautta. 

Tällä hetkellä vallalla on yhteisöllisyyskehys, jossa käydään debattia organisaation sosiaalisesta koheesiosta. Lähityö nähdään yhteisöllisyyden ja spontaanin vuorovaikutuksen edellytyksenä. Etätyön kannattajat taas kehystävät yhteisöllisyyttä uudelleen ja sanovat, että se ei ole tilasta, vaan tarkoituksesta ja vuorovaikutuksen laadusta kiinni.

Joillekin valinta kytkeytyy identiteettiin ja merkitykseen. Etätyö voi tuntua vapauttavalta niille, jotka etsivät autonomiaa, ja uhkaavalta niille, joiden identiteetti rakentuu yhteenkuuluvuudesta.  

Emme siis kiistele faktoista, vaan erilaisista ajattelun kehyksistä. Etä- ja lähityöstä puhutaan ikään kuin puhuisimme yhdestä ja samasta asiasta, mutta itse asiassa jokainen osapuoli operoi keskustelua omasta kehyksestään käsin. Yksi puhuu luottamuksesta, toinen yhteisöstä, kolmas tehokkuudesta. Eri kehykset synnyttävät erilaisia totuuksia.

Näiden kehysten tuominen näkyväksi helpottaa näkemään, miksi keskustelu ei etene – ja miksi keskustelua on mahdoton voittaa.   

Johtamisen näkökulmasta tämä on ratkaisevaa. Kehykset ohjaavat paitsi sanoja, myös päätöksiä: se, joka määrittää ongelman kehyksen, määrittää usein myös sen ratkaisun. 

Jos etätyö nähdään tuottavuusongelmana, ratkaisut ovat prosesseja ja mittareita. Jos se nähdään luottamuskysymyksenä, ratkaisut löytyvät kulttuurista ja johtamisesta.

Kun kehys muuttuu, muuttuu myös todellisuus sen mukana.