Arkirealismi kaikki heitä.. 🎶
Strategiat ja budjetit on monessa organisaatiossa jo lyöty lukkoon ensi vuodelle. Tavoitteet voivat näyttää paperilla vakuuttavilta, mutta käytännön toteutus on sitten toinen tarina. Mikä on yleisin virhe, jonka organisaatiot tekevät tässä vaiheessa?
Näihin ainakin itse olen kiinnittänyt huomiota:
Usein strategioita kritisoidaan vision puutteesta. Mutta yhtä mahdoton tilanne on se, jos strategia jää pelkästään visioksi. Silloin se ei pureudu riittävästi siihen, mitä organisaatiossa oikeasti pitää tapahtua, jotta visio toteutuisi. Kunnianhimo ajaa usein realismin ohitse. Tämä tarkoittaa, että tavoitteet eivät ole linjassa organisaation resurssien tai kyvykkyyksien kanssa.
Kaksi asiaa paljastaa nopeasti, jos tavoitetaso on asetettu liian korkealle. Ensimmäistä niistä on vaikea olla huomaamatta - nimittäin henkilöstön reaktiota.
Jos ensireaktio on erilaisilla äänenpainoilla ilmaistu “ei tule tapahtumaan”, se ei tarkoita, että pitää puskea vähän enemmän - se tarkoittaa, että pitää löytyä halua kysyä tarkentavia kysymyksiä ja ymmärtää lisää. Näissä keskusteluissa luodaan paitsi ymmärrystä, myös sitoutumista.
Toinen on kyky liittää tavoitteet konkreettisiin toimenpiteisiin. Jos tavoitteita ei pysty pilkkomaan pienempiin, mitattaviin osiin, ne ovat todennäköisesti liian abstrakteja tai ylimitoitettuja.
Ensimmäinen askel on arvioida kriittisesti, mitä resursseja – aikaa, rahaa ja osaamista – strategian toteuttaminen vaatii. Tuntuu ehkä itsestään selvältä, mutta se tehdään a n i h a r v o i n kunnolla. Toisekseen tarvitset tiimin apua strategian konkretisointiin. Mitä se tarkoittaa heidän työssään ja arjessaan? Tämä auttaa varmistamaan, että strategia ei jää irralleen todellisuudesta.
Tasapainoilu kunnianhimon ja realismin välillä on aina vähän haastavaa, mutta mahdollista.
Siinä voi auttaa "vähemmän optimistinen” suunnittelu. Se ei tarkoita, että asetetaan pienempiä tavoitteita, vaan että suunnitelmaa katsotaan kriittisesti pahimpien mahdollisten skenaarioiden kautta. Esimerkiksi, mitä jos resurssit puolittuvat tai emme saa rahoitusta? Entä jos avainhenkilöt lähtevät? Kriittinen läpikäynti auttaa havaitsemaan strategian sokeat pisteet ja varautumaan niihin ennakolta.
Strategian käytäntöön viennin kyky tunnistetaan usein strategian heikoksi lenkiksi.
Ylivoimaisesti suurin haaste onkin siirtyä puheista tekoihin. Organisaatioilla on taipumus aliarvioida, kuinka paljon ajattelun ja toimintatapojen muuttaminen vaatii oikeasti työtä.
Joten jos yksi viesti pitäisi antaa organisaatioille, se olisi tämä: älkää yrittäkö tehdä kaikkea kerralla. Priorisoikaa yksi tai kaksi asiaa, joissa haluatte todella onnistua, ja sitoutukaa niihin täysillä.
Onnistunutta strategiaa ei mitata tavoitteiden määrällä, vaan kyvyllä keskittyä olennaiseen ja toteuttaa se kunnolla.