Organisaatioiden strategiset painopisteet ovat muuttumassa

Organisaatioiden väliset erot syntyvät nyt siitä, kuinka nopeasti ne kykenevät oppimaan.

Olen tämän vuoden aikana kiinnittänyt huomiota erityisesti yhteen kiinnostavaan ilmiöön. Strategina autan organisaatioita tekemään parempia valintoja: kirkastamaan suuntaa, tunnistamaan uusia mahdollisuuksia, priorisoimaan kehityshankkeita, rakentamaan strategisia kyvykkyyksiä ja kytkemään ne kiinni arjen tekemiseen.

En ole voinut olla huomaamatta sitä, miten organisaatioiden strategiset painopisteet ovat muuttumassa.

Kun vielä hetki sitten kilpailtiin asiakasarvolla, hyvinvoivalla henkilöstöllä ja vastuullisuudella, nyt kilpailun painopiste on kääntymässä siihen, kuinka nopeasti organisaatio kykenee oppimaan, omaksumaan ja operationalisoimaan uutta. Osa kutsuu sitä uudistumiskyvyksi, toiset muutoskyvykkyydeksi, mutta tavoite on sama – miten pysyä kiihtyvässä muutosvauhdissa mukana.

Oppimisen tarve sinänsä ei ole uusi. Globalisaatio, digitalisaatio ja työn murros ovat pakottaneet oppimaan läpi koko 2000-luvun. Mutta jos jossain kohtaa uuden teknologian hyödyntäminen erotteli yrityksiä sen pohjalta, miten niillä oli resursseja investoida erilaisiin alustoihin ja järjestelmiin, on nykyisten AI-työkalujen adoptiokynnys lähes nolla. Kun teknologia on kaikkien saatavilla, erot syntyvät siitä kuinka hyvin organisaatio oppii käyttämään ja soveltamaan sitä, ja miten nopeasti se pystyy muuttamaan omia toimintatapojaan.

Samaan aikaan osaamisen elinkaari on lyhentynyt radikaalisti. Viime viikolla eräässä tapahtumassa teknologiayhtiön edustaja kuvasi, miten tällä hetkellä roolit menevät aiemman 1,5 - 2 vuoden sijaan uusiksi vain 4-5 kuukaudessa. AI on ensimmäinen teknologia, joka syö työtehtäviä reaaliajassa, mikä tarkoittaa sitä, että yhä suurempi osa työstä tulee olemaan uuden oppimista. 

Klassisen taloustieteen ytimessä on oletus, että talous kasvaa pääasiassa työpanoksen (tehdyt tunnit), pääoman ja teknologisen kehityksen vuorovaikutuksesta. Aika pitkään yritysten kasvu onkin perustunut teknologian hyödyntämiseen. Mutta pelkkä teknologia ei skaalaa tuottavuutta, se vaatii osaavia ja oppimiskykyisiä ihmisiä. 

Niillä organisaatioilla, joilta puuttuu oppimisen rakenteet, kasvun katto tulee nyt nopeasti vastaan. Aiemmin puhuttiin legacy järjestelmistä, seuraavaksi puhutaan legacy työvoimasta. Siis siitä, joka ei ole kovin innostunut uuden oppimisesta, mukautuu mieluummin kuin uudistuu, odottaa selkeitä ohjeita, pitää kiinni tiukasti omasta [koko ajan pienenevästä] roolistaan ja on vaikea siirtää uusiin tehtäviin. 

AI on siirtämässä strategisen kilpailun resursseista kyvykkyyksiin. Teknologia voi olla kaikkien saatavilla mutta kyky oppia, soveltaa ja uudistua sen mukana ei välttämättä ole. Tämä tekee oppimispääomasta, muutoskyvykkyydestä ja johtamisen kehittämisestä organisaatioiden keskeisiä strategisia painopisteitä. 

Taloustiede perustuu niukkuuden ekonomiaan. Arvo syntyy siitä, mikä on rajallista ja vaikeasti kopioitavissa.

Tällä hetkellä tämä kohdistuu yhä selvemmin organisaatioiden oppimiskykyyn.