Lineaarinen ajattelu vie meidät umpikujaan

Toimialojen ja asiantuntijatyön rajat hämärtyvät nyt nopeammin kuin ehdimme piirtää uusia.

Kyllä ennen oli paremmin. Pankit olivat pankkeja, vakuutusyhtiöt vakuutusyhtiöitä ja teknologiayritykset toimivat omalla sektorillaan. Jokaisella oli oma liiketoimintamallinsa, jargoninsa ja kilpailukenttänsä.

Vielä 10-15 vuotta sitten oli selvää, mikä yritys kuuluu mihinkin toimialaan. Nyt toimialarajat hämärtyvät nopeammin kuin ehdimme piirtää uusia. PwC:n datan mukaan lähes 40 prosenttia maailman yrityksistä on alkanut kilpailla täysin uusilla toimialoilla viimeisen viiden vuoden aikana. Se kertoo tulevaisuuden suunnan. 

Teknologian kehitys on mahdollistanut kokonaan uudenlaisen ajattelun siitä, mitä yritys voi olla. Tekoäly kiihdyttää tätä kehitystä entisestään. Rajat eivät enää määrity tuotteiden tai palveluiden perusteella, vaan sen mukaan, miten hyvin yritys ymmärtää asiakkaan elämää ja pystyy vastaamaan sen tarpeisiin. Arvo ei enää välttämättä synny erikoistumisesta, vaan siitä kuinka nopeasti pystymme yhdistämään erilaista osaamista. Ainoaksi relevantiksi kysymykseksi jää se, kuka omistaa asiakassuhteen.

Meitä on koulutettu vuosikymmenten ajan ajattelemaan kapeasti. Pysymään omalla toimialalla, omassa funktiossa, oman substanssialueen asiantuntijana. Koska viimeksi kuulit jonkun sanovan: “se ei ole meidän bisnestä, me emme ole sen alueen osaajia” tai “se kuuluu jonkun toisen tontille”?

Veikkaan, että vastaus lasketaan päivissä. 

Teknologiset ja toiminnalliset rajat ovat ehkä kadonneet nopeasti, mutta yksi raja on osoittautunut yllättävän sitkeäksi. 

Se, joka sijaitsee ihmisten päässä.

Lineaarinen ajattelu, siis se joka odottaa pysyvyyttä, hierarkiaa ja ennakoitavuutta, tulee nopeasti näkyväksi. Ajattelemme näkymättömien rakenteiden kautta, jotka eivät välttämättä enää pidä paikkaansa. 

Olen pohtinut tätä näkymätöntä rajaa erityisesti asiantuntijatyön kohdalla. Moni asiantuntija on saanut huomata, että pelkkä substanssiosaaminen ei enää riitä. Nyt pitäisi olla vähintään vähän kaupallinen, strateginen, luova, teknologinen, vuorovaikuttava, empaattinen, kestävä, ketterä ja tietenkin dataohjautuva. 

Ja muutenkin hyvä tyyppi. 

Piilee tässä totuuskin. WEF mukaan 39 % nykyisestä osaamisesta menee uusiksi vuoteen 2030 mennessä. Työn rajat hämärtyvät samaan tahtiin kuin toimialojen rajat. Asiantuntijuus ei enää tarkoita yhden alueen syvää hallintaa, vaan kykyä liikkua eri osaamisalueiden, kontekstien ja näkökulmien välillä – yhdistämällä nimenomaan niitä osaamisia, jotka olemme aiemmin erotelleet.

GenAI on tästä hyvä esimerkki, se ei kysy lupaa ylittää tietyn toimialan rajat vaan se yhdistää mutkattomasti kaiken tiedon, joka sillä on käytettävissään. Se oppii lateraalisesti. Samaa odotetaan nyt ihmisiltä. 

Tekoälyn aikakaudella menestyminen tai innovaatiot eivät välttämättä tarkoita jotain täysin uuden keksimistä. Yhä useammin se tarkoittaa niiden rajojen ylittämistä, joita muut vielä kunnioittavat. 

Oli kyse sitten toimialoista tai asiantuntijaosaamisesta.