Epävarmuus muuttaa työelämää – tunnistatko jo nämä ilmiöt?

Pandemia vauhditti etätyötä ja digiloikkaa. Nyt pitkittynyt epävarmuus muokkaa työelämää yhtä rajusti – mutta eri suuntaan.

Jokainen kriisi kiihdyttää muutosta. Siinä missä pandemia sai muutamassa kuukaudessa aikaan melkoisen digiloikan ja vauhditti hybridityötä, nyt yritysten ja työntekijöiden arkea mullistaa tekoälyn lisäksi sitkeäksi osoittautunut epävarmuus.  

Epävarmuus muutosvoimana näkyy usein meille päätöksenteon lykkäämisenä, kuluttajien heikkenevänä luottamuksena ja talouden pysähtyneisyytenä. Päällepäin näyttää siltä, että epävarmuus hidastaa toimintaa, mutta organisaatiot ja ihmiset eivät pysähdy. Edes pitkittynyt taloudellinen epävarmuus ei pysäytä muutosta – se vain ohjaa sen eri suuntaan.

Kiinnostuksella olen seurannut, miten epävarmuus muutosvoimana kiihdyttää tiettyjä työelämätrendejä. 

Yhtä näistä kutsun tässä “Core people first”- ajatteluksi. Varsinkin pienemmissä kasvuyhtiöissä näkyy jo selkeänä ilmiönä se, miten yritys rakentaa osaamistaan useammalla tasolla. Yhtiöllä on pieni ydintiimi, joka omistaa strategisen osaamisen ja institutionaalisen muistin, kun ympärille rakentuu joustava verkosto, joka skaalautuu tarpeen mukaan. 

Epävarmuus ajaa tekoälyn käyttöönottoa kahdesta suunnasta. Tekoälyä ei oteta käyttöön välttämättä tulevaisuuden takia, vaan marginaalipaineiden pakottamana. Samaan aikaan laskusuhdanne antaa aikaa sille sisäiselle kehitystyölle, johon ei kiireessä ole ollut resursseja. GenAI:n käyttöönotto kiihtyy, mutta ei ehkä siten kuin pelättiin. Tehtävät muuttuvat, työpaikat eivät (vielä) häviä. 

Työntekijät sen sijaan hajauttavat jo riskejään ja yhä useampi rakentaa työstä uran sijaan portfoliota. Monet rakentavat toimeentulonsa useista lähteistä. Sivuprojektit, keikat tai toimiminen osana erilaisia asiantuntijaverkostoja yleistyvät. Pidemmällä aikavälillä työ muuttuu entistä enemmän verkostoiksi, perinteisten rakenteiden sijaan. 

Tätä skenaariota vauhdittaa organisaatioiden tuotannolliset ja taloudelliset sopeutukset, mutta myös se, että yritykset alkavat itse toimia alustalogiikalla. Voisiko tässä olla klassinen “tarjonta lisää kysyntää” ilmiö nähtävissä? Kun yhä useampi asiantuntija alkaa tarjota osaamistaan joustavasti, syntyy kokonaan uusi markkina.

Entäs sitten pitkällä tähtäimellä? Epävarmuuden pitkittyessä hallitukset ja julkiset instituutiot joutuvat ottamaan aktiivisemman roolin talouden ja työmarkkinoiden tasapainottajina. Syntyy uusi aalto sosiaalista investointipolitiikkaa, jossa painopiste ei ole pelkässä sopeuttamisessa vaan yhteiskunnan kestävyyden vahvistamisessa. En ihmettele, jos joku haikailee jo Kekkosen ajan valtionyhtiöiden perään. 

Massiiviset panostukset vihreään siirtymään, infraan, terveydenhuoltoon, hoivaan ja jatkuvaan oppimiseen avaavat kokonaan uusia työllisyyden väyliä. Työ alkaa kiinnittyä yhä vahvemmin yhteiskunnallisiin päämääriin. Siihen, miten parannamme hyvinvointia, rakennamme resilienssiä ja tuemme siirtymää vähähiiliseen talouteen.

Toiset hakevat vakautta instituutioista, toiset joustavuutta verkostoista. Ironista kyllä, epävarmuus kiihdyttää molempia suuntia yhtä aikaa.