Miksi johtamisen ongelmat eivät ratkea

Moni johtamisen ongelma katoaa, kun ymmärrämme, että muuttuja on väärä.

Joku tunnettu ajattelija on todennut osuvasti, että olemme siirtymässä maailmaan, jossa ei enää ole ongelmia ratkaistaviksi, vaan ainoastaan dilemmoja hallittaviksi. Tahtoo sanoa, että kaikki niin sanotusti helposti ratkaistavissa olevat ongelmat on jo ratkaistu, mikä jättää jäljelle sellaiset haasteet, jotka ovat varsinaisia.. #¤%&*! 

Ongelma on asia, jonka voi ratkaista. Se on kuin matemaattinen yhtälö. Kun löydämme oikean muuttujan, ongelma katoaa. Dilemma taas ei katoa, vaikka ratkaisua hakisi kuinka pitkään. Se on jännite, jota täytyy oppia sietämään ja johtamaan. 

Nykypäivän johtamisen vaatimukset eivät nekään mahdu enää tavalliseen yhtälöön. Toimintaympäristön kompleksisuus ja epävarmuus kasvavat jatkuvasti, samoin paine pysyä mukana kiihtyvässä muutosvauhdissa. Teknologian rooli lisääntyy koko ajan, samalla kun ihmisten kognitiivinen kapasiteetti natisee liitoksistaan. Microsoftin Work Trend Indexin mukaan 78 % työntekijöistä Suomessa kokee, että heillä ei ole riittävästi aikaa ja energiaa töidensä tekemiseen. Ajatustyötä tekevän työ keskeytyy keskimäärin vaatimattomat 275 kertaa työpäivän aikana eli noin kahden minuutin välein. 

Odotukset johtamista kohtaan ovat moninkertaistuneet vain muutamassa vuodessa. 

Jos tämän hetken johtamisen haasteita pitäisi havainnollistaa jotenkin, ainakin seuraavat nousevat esiin toistuvasti: Päätöksenteon hitaus, jatkuva epävarmuus, muutosvastarinta, heikko yhteistyö organisaation eri osien välillä, tiedonkulun katkeamiset, virheelliset oletukset, se että uuden teknologian hyödyntämisen jää pinnalliseksi, tiimit eivät opi riittävän nopeasti ja ihmiset kuormittuvat ja vetäytyvät.

Näitä haasteita ei ratkaista lisäämällä prosesseja, strukturoimalla töitä tai kehittämällä perinteisiä johtamistaitoja. Ne ratkeavat jossain muualla, kuin operatiivisella tasolla. Useimmat johtajat tekevät vilpittömästi parhaansa. Rajoitteena on se, että heidän työkalupakkinsa on rakennettu aikakaudelle, jossa ongelmat olivat lineaarisia, ei kompleksisia.

Nykyinen toimintaympäristö tekee näkyväksi organisaatioiden (eli ihmisten) metataitojen puutteen – ajattelun, tunteiden, vuorovaikutuksen ja yhteisen päätöksenteon perustaitojen heikkouden. Ja kun ne näkyvät arjessa, ne näkyvät väistämättä myös tuloksissa.

Moni optimoi prosesseja, kun pitäisi tutkia ajattelun juurisyitä, jää odottamaan varmuutta, kun pitäisi oppia toimimaan keskeneräisyyden kanssa, viestii faktoja, kun pitäisi rakentaa yhteistä merkitystä, tekee päätöksiä yksin, kun pitäisi aktivoida kollektiivista älykkyyttä ja ratkoo ongelmia, jotka pitäisi ensin määritellä uudelleen (!) 

Lopulta johtamisen haasteet eivät kerro siitä, mitä ihmiset tekevät väärin, vaan siitä, miten heitä on opetettu ajattelemaan. Tämän ajan johtamisen ongelmat eivät niinkään ole johtamisongelmia. Ne ovat ajattelun ongelmia.

Toisin sanoen, meillä on väärä muuttuja.