Johtamisdiskurssi jää vauhdilla jälkeen

Johtamisdiskurssit ovat kehittyneet vuosikymmenten aikana hitaasti, mutta nyt myös johtamispuheella on paine uudistua.

Johtamisdiskurssi on jäänyt jälkeen. Oikeastaan koko modernin johtamisen sanasto on rakentunut aikakausina, jolloin kehitys on tapahtunut inkrementaalisesti ja toimintaympäristö on ollut edes jollain tavalla hallittavissa. 

1990-luvulla muutosjohtaminen oli pitkälti vielä ylhäältä saneltua, ja se keskittyi usein tehokkuuteen ja prosessien uudelleenmuotoiluun. Silloin kun Kotter julkaisi 8 P:n muutosjohtamisen mallinsa (1996), muutokset olivat usein yksittäisiä, big-bang projekteja. 

Vuosituhannen vaihteessa laatujohtaminen yleistyi nopeasti ja muutoksen johtamisesta tuli Lean-ajattelun periaatteita noudattaen toiminnan ja prosessien jatkuvaa, inkrementaalista parantamista. Työntekijöitä alettiin osallistaa enemmän, ja workshopit yleistyivät nopeasti. 

2005-2015 toi milleniaalit työelämään. Näitä vuosia kuvaa hyvin digitalisaation räjähdysmäinen kasvu. Agile transformaatio, ketteryys ja joustavuus oli aikakauden merkittävin muutosvoima. Ihmislähtöisyyden merkitys alkoi kasvaa, osin uuden sukupolven myötä, joka haki nyt työstä merkityksellisyyttä.  

2015-2020 (näin jälkikäteen katsottuna) oli suurta arvo- ja merkityksellisyyspuheen aikaa. Purpose vakiintui korporaatiosanastoon ympäristö- ja yhteiskuntakeskustelun voimistuessa. Yhteinen merkitys, visio ja jatkuva dialogi nousivat keskiöön. Kulttuurinmuutos alettiin nähdä vähintään yhtä tärkeänä kuin prosessimuutokset. 

2020-luku tähän asti on ollut jatkuvista kriiseistä johtuen resilienssin, psykologisen turvallisuuden ja sosiaalisen vastuullisuuden aikaa. 

Vuonna 2030 voimme katsoa peruutuspeiliin ja todeta, miten vuosikymmenen merkittävimmäksi muutosvoimaksi nousi AI ja automaatio, jotka ravistelivat koko työelämän vakiintuneita rakenteita. 

Nykyisen muutoksen nopeuden ymmärtää vasta kun sen laittaa pidemmän aikavälin kontekstiin. 

Muutos todella on kiihtynyt. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana erityisesti informaatioteknologian nopea kehitys on puskenut muutosta eteenpäin lähes joka osa-alueella. Nykyinen johtamisen diskurssi on kuitenkin jäänyt muutoksesta jälkeen. 

Johtamisen diskurssin ja toimintaympäristön välinen epäsuhta on useimmille akateeminen kuriositeetti, mutta muutosväsymys, kasvava kuormitus ja heikosti sitoutuneet työntekijät ovat kyllä ihan reaalimaailman ilmiöitä. 

Jokainen edellä mainituista johtamisdiskursseista vaikuttaa organisaatioissa tänäänkin. Ajattelumallit ja kieli, joka vaikuttaa siihen miten johtajat jäsentävät ja viestivät muutoksesta, keskittyvät edelleen puhumaan muutoksen johtamisesta (change management). 

Niin kauan kuin puhumme perinteisestä muutosjohtamisesta, olemme kiinni narratiivissa, missä muutos on jotakin väliaikaista ja pysyvyys, vakaus on edelleen tavoiteltava oletusarvo. 

Futuristien mukaan sellainen on seuraavan kerran mahdollista aikaisintaan 2040-luvulla.     

Seuraava vuosikymmen tai pari eletään radikaalin muutoksen aikaa. En ole varma, pystyykö johtaminen muuttumaan yhtä radikaalisti kuin maailma ympärillä odottaa.