Generatiivinen tekoäly mullistaa työelämän. Mutta diginatiivien ja perinteisempiä työtapoja suosivien sukupolvien välillä kuilu syvenee. Kuka tarttuu vastuuseen kuilun kaventamisesta?

Digitalisaatio, tekoäly, työn murros. Jokainen näistä on valtava voima, joka muuttaa työyhteisöjä ja luo uudenlaista toimintaympäristöä. Uusi ympäristö tuo mukanaan uusia (ja osittain vanhoja) kysymyksiä.
Tämän vuoden Johdon agendalla -raportilla yhdeksi muutosvoimaksi nostettiin digitaalinen polarisaatio. Sukupolvien, sukupuolten, osaamisen ja asenteiden välille on syntymässä railo, johon on syytä kiinnittää huomiota.
Courseran tuore raportti avaa silmät. GenAI -kurssien ilmoittautumiset kasvoivat vaatimattomat 866 % viime vuonna. Se heijastaa työmarkkinoiden murrosta. Tekoälytaidoista on tullut uusi kielitaito, uusi laskutaito, uusi perusvalmius työelämässä, kuten Courseran toimitusjohtaja Jeff Maggioncalda toteaa.
Microsoftin Work Trend Index -raportti tukee tätä havaintoa: yli 70 % johtajista sanoo mieluummin palkkaavansa vähemmän kokeneen työnhakijan, joka hallitsee tekoälytyökalut, kuin kokeneemman, joka ei niitä osaa. Tämän viimeistään pitäisi saada ihmiset hereille.
Tekoälystä on tulossa uudenlainen ja universaali työelämän kieli. Onko kaikilla kuitenkaan valmiuksia opetella puhumaan tätä kieltä?
Useissa organisaatioissa on jo nyt havaittavissa sukupolvien välinen kuilu teknologian omaksumisessa ja käytössä. Digitaalinen polarisaatio näkyy työyhteisöissä kommunikaatio-ongelmina, yhteistyön haasteina, teknologian luomana epätasapainona. Nuoret työntekijät hyödyntävät sujuvasti tekoälytyökaluja, vanhemmat jäävät marginaaliin. Johto haluaa tekoälyosaajia, mutta koulutusohjelmat eivät tavoita kaikkia. Nämä jännitteet ovat todellisia, kasvavia, mutta myös ratkaistavissa.
Sukupolvien lisäksi digitaalinen polarisaatio näkyy huolestuttavasti sukupuolten välillä. Vain 28 % tekoälykurssien osallistujista on naisia, vaikka generatiivinen tekoäly uhkaa erityisesti heidän työpaikkojaan: 79 % naisista työskentelee ammateissa, jotka ovat alttiita tekoälyn aiheuttamille muutoksille, verrattuna 58 %:iin miehistä*. Sitkeä epätasapaino on merkittävä haaste paitsi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, myös tekoälyn kehityksen kannalta.
Tämä kehityskulku ei kuvaa mitään tulevaisuuden skenaariota, vaan todellisuutta joka on jo täällä.
Ratkaisun avaimet löytyvät koulutuksesta, asenteista, dialogista. Mentorointiohjelmat, joissa diginatiivit ja kokeneemmat työntekijät jakavat osaamistaan, voivat kuroa kuilua umpeen. Inklusiiviset koulutusohjelmat voivat tavoittaa ne, jotka ovat jääneet kehityksen ulkopuolelle. Sukupuolten välinen tasapaino voi parantua, jos koulutus ja johtaminen priorisoivat monimuotoisuutta ja edustusta eri ryhmistä.
Siksi juuri nyt polttava kysymys on, kuka kantaa vastuun uuden teknologian osaamisesta?
Kuinka paljon työyhteisöt kantavat vastuuta uudesta teknologiaosaamisesta, entä kuinka paljon siitä kuuluu yksilölle itselleen? Haaste on yhteinen, mutta vaatii johtajilta selkeyttä, työntekijöiltä uteliaisuutta, organisaatioilta pitkäjänteisyyttä.
Teknologia muovaa kulttuuria, mutta sen suunta on omissa käsissämme.
*Goldman Sachs