Neljä skenaariota Suomen tulevaisuuteen

Suomen hyvinvointivaltio on rakennettu nykyistä huomattavasti vahvemman talouskasvun varaan. Samaan aikaan työikäisen väestön osuus pienenee nopeasti. Mitä tämä tarkoittaa Suomen tuottavuuskehitykselle? 

Suomella on ongelma. Suomen hyvinvointivaltio on rakennettu nykyistä huomattavasti vahvemman talouskasvun varaan. Tuottavuuskehitys on jämähtänyt jonnekin vuoden 2008 tasolle, eikä nousua näy. Keskustelun fokus pitäisi kääntää kuitenkin oikeaan ongelmaan, nopeasti hupenevaan inhimilliseen pääomaan.

Työikäisen väestön (15–64-vuotiaat) määrä Suomessa on ollut laskussa vuodesta 2010 lähtien, eikä kehityksen odoteta pysähtyvän lähivuosikymmeninä. Tilastojen mukaan työikäisten määrä väheni 136 000 henkilöllä vuosien 2010 ja 2020 välillä. Suunta jatkuu, ja seuraavien kahden vuosikymmenen aikana ennustetaan työikäisten määrän vähenevän edelleen 111 000 henkilöllä vuoteen 2040 mennessä. Työikäisten osuus väestöstä on tällä hetkellä 62 prosenttia. Osuus pienenee Tilastokeskuksen ennusteen mukaan 60 prosenttiin vuoteen 2040 ja 57 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä.

Väestön ikääntyminen on kaikkia länsimaita koskettava megatrendi, jolla on laajat vaikutukset talouteen, yrityksiin ja yhteiskuntaan. Taloudellinen huoltosuhde heikkenee sitä mukaa kun väestö vanhenee ja työikäisen väestön määrä vähenee. Samalla eliniät pitenevät ja vanhenevalle väestölle suunnattujen palveluiden tarve lisääntyy. (Sitra) 

Työikäisen väestön määrän väheneminen vaikuttaa suoraan talouskasvuun, sillä väestönkasvu toimii yhtenä talouden kasvun moottoreista. Alhaisen syntyvyyden myötä ikäluokat pienenevät, mikä vähentää tulevaisuudessa työvoiman määrää, ellei maahanmuutolla saada täydennettyä työvoimapulaa.

Eläkejärjestelmät ja sosiaaliturva joutuvat kasvavan paineen alle, kun yhä pienempi määrä työssäkäyviä ihmisiä tukee kasvavaa eläkeläisten joukkoa. Tämä lisää julkisen sektorin menoja samalla, kun verotulojen kasvu hidastuu. Yhtälö on kestämätön.

Suomen tuottavuuden kasvuennuste on ollut viimeisen 10 vuoden ajan noin 1,5 % vuodessa ulottuen aina vuoteen 2030 asti. Hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen, sosiaaliturvan ja eläkkeiden nykyisen tason säilyttäminen perustuu kuitenkin paljon suuremman kasvun oletukselle. Käytännössä hyvinvointijärjestelmän rahoitusoletuksena on ollut noin 3 % vuosittainen talouskasvu. (Sininen kirja) 

Etlan toimitusjohtajan Aki Kangasharjun sanoin “Meiltä puuttuu tiekartta sen varalta, mitä teemme, jos ja kun talouskasvu ei ole riittävän nopeaa. Ilman kokonaisvaltaista visiota tulevasta, Suomen velkaantuminen vain jatkuu.” (Etla)  

Talouskasvu rakentuu tuottavuuskasvun varaan, toteaa puolestaan Laboren Mika Maliranta. Näin pari vuotta myöhemmin emme ole oikeastaan yhtään lähempänä tuottavuutta, kuin kasvuakaan.

Tuottavuuden parantamiseksi on milloin huudettu apuun ulkomaisia investointeja ja kotimaista pääomaa, runnottu läpi kiky-sopimuksia, ehdoteltu synnytystalkoita ja jopa viety läpi kokonainen sote-uudistus, minkä piti olla keino parantaa sote-sektorin palveluiden tuottavuutta ja kustannustehokkuutta.

Työvoimapulan helpottamiseksi on ehdotettu työperäisen maahanmuuton lisäämistä ja maahanmuuttoprosessien nopeuttamista. Innovaatio- ja tutkimusrahoituksen lisäämisellä on pyritty tukemaan uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämistä. Esillä on ollut voimakkaasti myös työmarkkinoiden joustavuuden lisääminen paikallisen sopimisen avulla. 

Viimeiset pari vuotta Suomessa on korostettu erityisesti vihreän siirtymän investointien merkitystä osana pyrkimystä kohti tuottavuusparannusta ja kestävää talouskasvua. Tämän vuoden aikana Suomi on menettänyt useita suuria investointeja kilpailijamaille, kuten Ruotsille ja Saksalle, jotka ovat onnistuneet houkuttelemaan merkittäviä hankkeita valtiontukien avulla. Investointeihin lukeutuvat esimerkiksi suuret akkutehtaat, datakeskukset ja uusiutuvan energian hankkeet. Kehitys asettaa Suomen poliittiset päätöksentekijät vaikeaan tilanteeseen, sillä kilpailukyvyn ylläpitäminen ilman samanlaista taloudellista kapasiteettia ja avokätistä tukipolitiikkaa on haastavaa.

Tuottavuus on yhteinen haaste. Se ei kumarra puoluerajoja tai hae mandaattia yhdeltäkään työnantaja- ja palkansaajajärjestöltä. Kysymys on ennen kaikkea yhteinen. Samaan aikaan yhtälöön aktiivisesti ratkaisujen hakeminen on kriittistä, mutta ymmärrämmekö tarpeeksi hyvin mitä ongelmaa olemme ratkaisemassa?

Tuottavuuskehitys - mitä ongelmaa olemme ratkaisemassa?

Tuottavuus jaotellaan yksinkertaisimmillaan kolmeen tekijään: pääomaan, inhimilliseen pääomaan ja kokonaistuottavuuteen. Pääomalla voidaan vaikuttaa tuottavuuteen panostamalla laitteisiin, koneisiin ja muihin tuotannontekijöihin, joilla voidaan tehostaa työn tekemistä eli saada aikaan enemmän tehtyjä työsuoritteita.

Toinen tuottavuuteen vaikuttava tekijä on tehtyjen työtuntien laatu. Ajatuksena on, että inhimillistä pääomaa eli osaamista parantamalla työntekijä saa tunnissa aikaisempaa suuremman tuotoksen aikaan. Kun osaajien osuus kansantaloudessa kasvaa, myös kansantalouden keskimääräisen työtunnin tuottavuus kohoaa (Labore). Talous kasvaa kun työn tuottavuus kasvaa ja/tai tehtyjen työtuntien määrä kasvaa. Suomen tuottavuuskehitys vuoden 2008 jälkeen on ollut käytännössä olematonta.

Talouskasvun kaava on yksinkertainen:

BKT:n kasvu = työn tuottavuuden kasvu + tehtyjen työtuntien kasvu 

Tuottavuus syntyy siis kolmen tekijän yhteisvaikutuksesta, investoidusta pääomasta, inhimillisestä pääomasta ja kokonaistuottavuudesta, joka ottaa huomioon kaikki tuotannontekijät, kuten työvoiman, pääoman ja teknologian. Kokonaistuottavuuden kasvu voi johtua esimerkiksi teknologian kehityksestä, innovaatioista, paremmista johtamiskäytännöistä tai tuotantoprosessien tehostumisesta. Kokonaistuottavuus ei siis mittaa pelkästään yksittäisten panosten tuottavuutta, vaan kokonaistuotannon kasvua, joka ei ole selitettävissä pelkästään käytettyjen panosten kasvulla.

Merkitystä on myös sillä mihin pääomaa käytetään. Suomessa investoinneista suuri osa on tehty seiniin ja neliöihin, kun muut maat ovat investoineet koneisiin ja laitteisiin sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Julkiset investoinnit ovat nekin kohdistuneet infrastruktuuriin eli teihin, rautateihin ja rakennuksiin. Niiden osuus BKT:stä on ollut selvästi suurin muihin investointieriin verrattuna. Sen sijaan investoinnit ICT-pääomaan ovat jääneet kansainvälisesti vertaillen häntäpäähän,  vaikka juuri ICT-pääoma on eri maissa kasvattanut työn tuottavuutta keskimäärin enemmän kuin koko muu kiinteä pääoma yhteensä. (TTL)

TYÖ2030-ohjelman Työelämän tilannekuvia -katsauksen alaviitteistä löytyykin kenties tilannetta parhaiten kuvaava lause: Investoinnit infrastruktuuriin eivät tuota tulevaisuudessa tulovirtaa, jolla velkaa voisi maksaa pois.

Tuottavuuteen vaikuttavista tekijöistä inhimillisellä pääomalla on kriittinen rooli. Käytännössä silloin puhutaan tiedosta ja osaamisesta tuottavuuskasvun tekijänä. Siksi on erityisen huolestuttavaa, että Suomessa nuorten aikuisten koulutustaso on jäämässä selvästi jälkeen verrattuna vanhempiin ikäluokkiin tai kansainvälisesti samaan ikäluokkaan verrattuna. 

OECD:n vertailussa Suomi sijoittuu vielä keskiarvon yläpuolelle, mutta tutkimukset osoittavat sen, mistä Suomessa viime vuonna laajasti uutisoitiin: oppimistulosten lasku ei ole väliaikainen notkahdus tilastoissa vaan kyse on pitkäaikaisesta kehityssuunnasta. Toisin sanoen, inhimillisen pääoman taso heikkenee koulutustason laskun myötä. Inhimillistä pääomaa myös poistuu työmarkkinoilta sitä mukaa kun työntekijöitä siirtyy eläkkeelle. (TTL)  

Tuottavuuden näkökulmasta tämä kehitys luo tuplahaasteen. Koko ajan hupenevasta työvoimasta yhä pienempi osa vastaa korkean arvonlisän työtehtävien osaamisvaatimuksiin. Pääoma seuraa inhimillistä pääomaa, eikä kokonaistuottavuuteen vaadittavaa teknologista kehitystä tapahdu ilman inhimillistä pääomaa. Pelkät TKI-investoinnit eivät siis riitä, niiden toteutuminen edellyttää riittävää määrää korkeasti koulutettua työvoimaa.  

Karkeasti kärjistäen, tuottavuutta on mahdollista kasvattaa lisäämällä tehtyjä työtunteja tai nostamalla yhtä työtuntia kohden saatua arvoa. Työtunnin arvoon vaikuttaa inhimillinen pääoma eli osaaminen ja kyky oppia uutta, sekä kokonaistuottavuus, joka syntyy teknologian kehityksen ja toimintatapojen uudistamisen yhteisvaikutuksesta. Tällä hetkellä tehtyjen työtuntien määrä on dramaattisessa laskusuunnassa. Jos koulutustason lasku jatkuu nykyisellään, tulevaisuudessa myös tehtyjen työtuntien laatu kääntyy laskuun, millä on suora vaikutus kokonaistuottavuuteen.

Kumpaa vipua siis käännämme? Lisäämmekö työtunteja vai tehtyjen työtuntien laatua? Millaisin keinoin ratkomme tuottavuusyhtälöä?

Skenaariot: Miten ratkaisemme tuottavuusyhtälön?

Tässä artikkelissa esitetään neljä skenaariota, joiden pohjalta pohditaan sitä miltä Suomen tulevaisuus näyttää tuottavuuskehityksen näkökulmasta. Tavoitteena on hahmottaa ja luoda erilaisia tulevaisuuskuvia mahdollisten kehityskulkujen pohjalta. Jokainen skenaario katsoo kehitystä erilaisesta näkökulmasta. Niiden tarkoitus ei ole antaa valmiita ratkaisuja vaan ennemmin herättää pohtimaan, mitkä asiat vaikuttavat tulevaisuudessa Suomen tuottavuuskehitykseen ja sitä kautta talouden kasvuun.

Tulevaisuus on aina yhdistelmä erilaisia skenaarioita.

Skenaario 1: Teknologia tuottavuuden pelastajana

Teknologian ja innovaatioiden voimakas kehitys kompensoi työikäisen väestön vähenemistä. Automaatio ja tekoäly mahdollistavat korkean tuottavuuden pienemmällä työntekijöiden määrällä.

Työmarkkinoilla nähdään enemmän korkeaa osaamista vaativia työpaikkoja. Koulutuksen ja elinikäisen oppimisen merkitys korostuu. Yritykset investoivat voimakkaasti teknologisiin ratkaisuihin. Teknologian, tekoälyn, robotiikan ja automaation kehitys luo työpaikkoja sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan että teknologian käyttöönottoon ja ylläpitoon. 

Tarve uudelleenkouluttaa ja päivittää nykyisen työvoiman osaamista kasvaa. Oppilaitokset ja täydennyskoulutusta tarjoavat palveluntarjoajat ovat teknologiatoimittajien lisäksi tämän skenaarion voittajia. Kasvava kysyntä kohdistuu erityisesti terveydenhuollon, teknologian ja ympäristötieteiden opetusohjelmiin. 

Mikä tukee skenaarion toteutumista? 

Panostaminen koulutusjärjestelmän laadun parantamiseen ja erityisesti STEM-aloille (luonnontieteet, teknologia ja matematiikka) lisää osaavaa työvoimaa, joka pystyy hyödyntämään ja kehittämään uutta teknologiaa. Jatkuva kouluttautuminen ja ammatillinen kehitys varmistavat, että työvoima pysyy ajan tasalla uusimmista teknologioista ja pystyy mukautumaan työmarkkinoiden muutoksiin​. Lyhyellä tähtäimellä työnantajat joutuvat kantamaan kustannukset osaamisvajeen umpeen kuromisesta, pitkällä tähtäimellä koulutus- ja osaamisvajetta pyritään korjaamaan yhteiskunnallisten koulutuspanostusten avulla. 

Investoinnit tekoälyn ja automaation kehittämiseen parantavat merkittävästi tuottavuutta ja vähentävät työvoiman tarvetta perinteisissä ja rutiiniluontoisissa tehtävissä. Erityisesti tietotyöläiset ovat uuden edessä tietotyön muuttuessa ajatustyöksi. Toisaalta ei kannata aliarvioida sosiaalisen ja kulttuurisen vastarinnan merkitystä. Uusien teknologioiden ja työskentelytapojen hyväksyminen on aina hidasta, mikä jarruttaa kehitystä.

Digitaalinen transformaatio ja uusien teknologioiden käyttöönotto liiketoimintaprosessien tehostamiseksi tukevat talouskasvua ja kompensoivat työvoimapulaa​. Tämä kaikki ei kuitenkaan synny ilman merkittäviä investointeja. Jonkun pitää nämäkin innovaatiot rahoittaa. 

Julkisen sektorin tuki tutkimukselle ja kehitykselle (T&K) sekä innovaatiopoliittiset toimenpiteet edistävät teknologista kehitystä ja yritysten kykyä hyödyntää uutta teknologiaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö onkin osoittanut yliopistoille lisärahoitusta yhteensä 1000 väitöskirjatutkijalle. Taustalla on tarve saada lisättyä kansallista osaamis- ja koulutustasoa T&K lisäinvestointien vaatimalle tasolle ja elinkeinoelämän tarpeisiin. 

Investointien lisäämiseksi avainasemassa ovat erilaiset verokannustimet ja tukipaketit innovaatioiden kehittämiseksi, jotka rohkaisevat yrityksiä investoimaan uuteen teknologiaan​. 

Mitkä tekijät hidastavat skenaarion toteutumista?

Osaamisvajeen merkitys on todellinen. Vaikka koulutukseen panostetaan, se muodostaa silti selkeän pullonkaulan lyhyellä ja keskipitkällä tähtäimellä. Työmarkkinoilla on pulaa erityisesti korkeasti koulutetuista teknologiaosaajista, mikä hidastaa paitsi uuden teknologian käyttöönottoa, myös uusien teknologiaratkaisuiden syntymistä. 

Myös koulutuksen laadulla on merkitystä. Jos koulutusjärjestelmä ei pysty mukautumaan riittävän nopeasti muuttuviin teknologia- ja osaamisvaatimuksiin, valmistuvat opiskelijat eivät vastaa riittävällä tasolla työmarkkinoiden tarpeeseen. Tästä näkökulmasta katsottuna viimeaikainen koulutustason kehitys on erityisen huolestuttavaa.   

Pelkkä teknologian olemassaolo itsessään ei sekään ratkaise vielä mitään, vaan uusi teknologia vaatii myös investointeja. Yleisesti ottaen talouden taantuma tai heikko kasvu voi rajoittaa yritysten ja julkisen sektorin kykyä investoida teknologiaan ja koulutukseen​. 

Riittämättömät investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen voivat hidastaa teknologian kehitystä ja käyttöönottoa. Yritykset ja julkinen sektori tarvitsevat molemmat merkittäviä resursseja teknologian kehittämiseksi ja hyödyntämiseksi. Teknologian laajamittainen käyttöönotto vaatii myös investointeja infrastruktuuriin, kuten 5G-verkkoihin ja datakeskuksiin. 

Varsinkin tekoälyyn liittyen, sen laajempaan käyttöönottoon liittyy epävarmuutta tulevasta regulaatiosta. Tekoälyn kehityksen eettiset ja sosiaaliset vaikutukset vaativatkin laajempaa yhteiskunnallista keskustelua ja sääntelyä​. 

Myös tekoälyn ilmastovaikutukset tulevat olemaan suurennuslasin alla. Googlen päästöt ovat kasvaneet 48 prosentilla viimeisen viiden vuoden aikana tekoälyn kasvun vaatimien datakeskusten laajentumisen takia. Microsoft kertoi toukokuussa päästöjensä nousseen kolmanneksella vuoden 2020 jälkeen, mikä uhkaa vaarantaa sen hiilineutraaliustavoitteen vuodelle 2030. (HS), (Yle) 

Skenaario 2: Kestävyyskriisi

Väestön ikääntyminen ja työikäisten väheneminen johtavat merkittäviin taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin. Eläkejärjestelmän ja sosiaaliturvan kestävyys joutuu koetukselle.

Julkinen sektori kohtaa paineita taloudellisen kestävyyden varmistamiseksi. Verotusta saatetaan kiristää, ja palveluiden leikkaukset ovat enemmän kuin mahdollisia. Syntyy tarve voimakkaille rakenteellisille uudistuksille ja samaan aikaan maahanmuuttopolitiikan kehittämiselle. 

Rakenteelliset uudistukset eivät kuitenkaan ole riittävän suuria, jotta ne kääntäisivät tuottavuuskehityksen kasvu-uralle. Käytännössä Suomi ajautuu pysyvästi hitaan kasvun aikakauteen, mikä tarkoittaa merkittäviä leikkauksia hyvinvointiin, jopa 25 % leikkaamista oletustasosta. (Sininen kirja)

Väestön ikääntyessä eläkkeiden ja terveydenhuollon kustannukset kasvavat merkittävästi. Eläkejärjestelmän rahoituspohja heikkenee, kun työikäisten määrä vähenee ja eläkkeellä olevien määrä kasvaa. Se tarkoittaa, että eläkeikää pitää nostaa, eläkemaksuja korottaa tai etuja leikata järjestelmän kestävyyden varmistamiseksi​. Toisaalta pienenevät ikäryhmät voivat tarkoittaa julkisten palveluiden resurssien uudelleenohjausta - julkiset palvelut, kuten päivähoito ja peruskoulutus, tarvitsevat tulevaisuudessa vähemmän rahoitusta, mikä voi vapauttaa varoja muun muassa vanhustenhoitoon. 

Julkisen sektorin kasvavat menot, erityisesti terveydenhuollon ja eläkkeiden osalta, johtavat verotuksen kiristymiseen. Tämä kohdistuu erityisesti työn verotukseen, joka vaikuttaa  negatiivisesti työllisyyteen ja talouskasvuun. Kiristyvä verotus estää myös tehokkaasti uuden pääoman virtaamista Suomeen. Paineet julkisten palveluiden leikkauksiin kasvavat entisestään, mikä vaikuttaa erityisesti terveydenhuoltoon, koulutukseen ja sosiaalipalveluihin. 

Väestön ikääntyminen voi johtaa sukupolvien välisiin jännitteisiin, kun nuoremmat sukupolvet kohtaavat kasvavan verorasitteen ja eläkkeiden rahoitukseen liittyvän haasteen. Yhteiskunnan polarisaatio kasvaa väestön jakaantuessa yhä voimakkaammin niihin, joilla on varaa maksaa terveydenhuollon palveluista ja hyvästä vanhuudesta, sekä niihin jotka ovat kutistuvan sosiaaliturvan varassa. 

Samaan aikaan työikäisen väestön väheneminen johtaa työvoimapulaan, mikä nostaa työvoimakustannuksia. Tässäkin skenaariossa voittajia ovat teknologia- ja automaatioyritykset, kun yritykset pyrkivät kompensoimaan vähenevää työvoimaa investoimalla yhä enemmän automaatio- ja teknologiaratkaisuihin tuottavuuden ylläpitämiseksi. 

Toinen kiinnostava toimiala nousee terveydenhuollon- ja vanhustenhoitopalveluiden tarjoajista: Väestön ikääntyessä terveydenhuoltopalveluiden, vanhustenhoidon ja niihin liittyvien teknologioiden kysyntä kasvaa. Tämä sektori hyötyy lisääntyneistä julkisen ja yksityisen sektorin investoinneista. 

Skenaario 3: Kulttuurien sulatusuuni

Suomi onnistuu houkuttelemaan tehokkaasti kansainvälisiä työntekijöitä ja osaajia kompensoimaan työikäisen väestön vähenemistä. Monikulttuurisuus ja kansainvälisyys lisääntyvät merkittävästi.

Miten vaikuttaa? Työvoiman monimuotoisuus kasvaa, mikä tuo mukanaan uusia näkökulmia ja innovaatioita. Kulttuurien välinen ymmärrys ja sopeutuminen korostuvat. Maahanmuuttopolitiikkaa kehitetään houkuttelevammaksi ja integroitumisohjelmia parannetaan.

Mikä tukee skenaarion toteutumista?

Työperäisen maahanmuuton lisääminen on keskeinen askel kohti kulttuurien sulatusuuni - skenaariota. Lupaprosessien nopeuttaminen ja oleskelulupien myöntämisen helpottaminen erityisesti korkean osaamisen aloilla, kuten teknologia- ja terveydenhuoltoaloilla, ovat välttämättömiä. Tämä mahdollistaa kansainvälisten osaajien nopeamman pääsyn Suomen työmarkkinoille, lisäten sekä tarvittavaa osaamista että työvoimaa. Näin Suomi voi hyödyntää globaalia osaamista ja parantaa kilpailukykyään.

Kansainvälisten osaajien integraatiota tukevien palvelujen kehittäminen on toinen tärkeä tukitoimi. Maahanmuuttajille on tarjottava kattavia kieli- ja kulttuurikoulutusohjelmia, mentorointiohjelmia ja muita tukipalveluita, jotka auttavat heitä sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään. Parempi sopeutuminen ja integroituminen vähentävät kulttuurisia ristiriitoja ja parantavat maahanmuuttajien työllistymistä sekä yhteiskunnallista osallistumista. 

Monikulttuurisuuden ja inklusiivisuuden edistäminen työpaikoilla korostuu entisestään. Yrityksissä järjestetään koulutusohjelmia ja lisätään tietoisuutta monikulttuurisuuden merkityksestä ja hyödyistä. Monimuotoisten tiimien ja johtajuuden edistäminen lisää innovatiivisuutta ja parantaa yritysten kilpailukykyä globaalilla tasolla. Yritykset, jotka hyödyntävät monimuotoisuutta, pystyvät paremmin vastaamaan markkinoiden tarpeisiin ja kehittämään luovia ratkaisuja.

Mikä hidastaa skenaarion toteutumista? 

Yksi merkittävimmistä hidasteista on hidas ja monimutkainen maahanmuuttoprosessi. Pitkät käsittelyajat ja byrokratian monimutkaisuus voivat estää osaajien ja työvoiman saapumisen Suomeen. Toisaalta osaavasta työvoimasta ei ole kilpasilla ainoastaan Suomi vaan käytännössä kaikki harmaantuvat länsimaat. Jos kansainväliset työntekijät valitsevat toisen maan, jossa maahanmuuttoprosessit ovat sujuvampia ja nopeampia, menettää Suomi arvokasta osaamista ja potentiaalista työvoimaa.

Toinen merkittävä hidaste syntyy puutteellisesta tuesta maahantulijoiden integroitumiselle. Riittämättömät kieli- ja kulttuurikoulutusohjelmat sekä tukipalvelut voivat vaikeuttaa maahanmuuttajien sopeutumista ja työllistymistä. Ilman kunnollista tukea maahanmuuttajien voi olla haastavaa löytää paikkaansa yhteiskunnassa ja työelämässä, mikä vähentää heidän panostaan talouteen ja yhteiskuntaan.

Negatiiviset asenteet ja maahanmuuttovastainen politiikka voi vaikeuttaa integraatiota ja lisätä maahanmuuttajien syrjäytymistä. Tämä puolestaan estää monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden hyödyntämisen taloudellisena voimavarana. Yhteiskunnallinen polarisaatio ja poliittinen vastustus voivat hidastaa edistystä ja estää tarvittavien uudistusten toteuttamista.

Teknologia- ja ICT-sektorit ovat merkittäviä voittajia Kulttuurien sulatusuuni -skenaariossa. Globaalit, suomalaiset yritykset kuten Nokia, Supercell, Wolt, hyötyvät monimuotoisesta työvoimasta, joka kykenee vastaamaan globaalin markkinan vaatimuksiin. Kansainväliset, korkeasti koulutetut osaajat tuovat mukanaan nimenomaan sitä inhimillistä pääomaa, joka parantaa yritysten kilpailukykyä ja innovatiivisuutta. 

Koulutuksen ja koulutusteknologian merkitys kasvaa, kun maahanmuuttajien määrä kasvaa. Tarve kieltenopetukselle, kulttuurikoulutukselle ja muille integraatiota tukeville palveluille lisääntyy. Tämä tarjoaa uusia työmahdollisuuksia kieltenopettajille, koulutusohjelmien suunnittelijoille ja kouluttajille. Toimialalle syntyy uusia toimijoita, jotka tarjoavat monipuolisia koulutuspalveluja sekä julkiselle, että yksityiselle sektorille ja tukevat maahanmuuttajien integroitumista yhteiskuntaan.

Merkittävä voittaja on myös sote-sektori. Väestön ikääntyessä ja monikulttuurisuuden kasvaessa terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden tarve kasvaa, erityisesti monikielisten ja kulttuurisesti sensitiivisten palveluiden osalta. Tämä luo uusia työpaikkoja lääkäreille, hoitajille, sosiaalityöntekijöille ja eri kulttuureja ymmärtäville asiantuntijoille. Terveysalan organisaatiot voivat laajentaa palveluitaan vastaamaan monimuotoisen väestön tarpeisiin paremmin.

Kansainvälisen kaupan tekijöitä on jatkossa helpompi löytää, mikä auttaa suomalaisia PK-yrityksiä kansainvälistymispyrkimyksissä. Kansainvälinen kauppa ja logistiikka hyötyvät lisääntyneistä globaalista yhteyksistä ja uusista markkinoista.

Myös luovat alat ja media kukoistavat monikulttuurisessa ympäristössä, jossa erilaiset kulttuuriset vaikutteet rikastuttavat taiteita, viihdettä ja mediaa. Monikulttuurisuus tuo uusia ideoita ja näkökulmia, mikä lisää luovien alojen kilpailukykyä ja houkuttelevuutta. Tämä luo uusia työpaikkoja tuottajille, käsikirjoittajille, graafisille suunnittelijoille ja toimittajille. 

Skenaario 4: Harmaa stagnaatio

Työikäisen väestön väheneminen johtaa työvoimapulaan ja talouskasvun hidastumiseen. Monet alat, erityisesti palvelut ja terveydenhuolto, kärsivät työntekijöiden puutteesta. Talouden rakenne muuttuu, ja paikallisilla yhteisöillä ja pienyrittäjyydellä on entistä suurempi rooli.

Miten vaikuttaa? Työntekijöiden ja työnantajien väliset neuvottelut käyvät kiivaammiksi. Työperäistä maahanmuuttoa yritetään lisätä, mutta haasteet sopeutumisessa ja kotouttamisessa estävät nopean muutoksen. Koulutusjärjestelmää joudutaan sopeuttamaan nopeasti muuttuvaan työmarkkinatilanteeseen.

Viimeistä skenaariota voidaan kuvailla pysähtyneisyyden Suomena. Innovaatioiden ja investointien vähentyminen aiheuttaa talouden stagnaation, jossa rakenteelliset muutokset ovat hitaita ja taloudellinen dynaamisuus vähenee. Uusia merkittäviä yrityksiä syntyy vain harvakseltaan ja pörssilistaa hallitsevat tutut yritykset. Toisin kuin ensimmäisessä skenaariossa, jossa teknologinen kehitys ja innovaatiot ovat voimakkaita kasvun ajureita, tässä skenaariossa tällaisia kasvun ajureita ei onnistuta luomaan riittävästi. 

Siinä mielessä viimeinen skenaario on monella tapaa samankaltainen kuin kestävyyskriisi. Tämän skenaarion fokuksessa on kuitenkin väestön ikääntymisen ja nuorten muuttotappioiden vaikutus kuntiin ja kyläyhteisöihin. Työvoiman puute ja demografiset muutokset pakottavat paikalliset yhteisöt ja pienyrittäjät sopeutumaan uuteen normaaliin, jossa paikalliset palvelut ja yhteisöpalvelut korostuvat. Se on siten käytännössä vastakohta Kulttuurien sulatusuunille (skenaario 3), jossa monikulttuurisuus ja kansainvälinen työvoima kompensoivat työikäisen väestön vähenemistä ja tuovat kasvua talouteen.

Tässä skenaariossa pk-yrityksistä ja yrittäjistä tulee Suomen talouden selkäranka, joka kompensoi suuryritysten työvoimapulaa ja tuottaa joustavia ja innovatiivisia palveluita kotimarkkinaan. 

Työmarkkinoiden joustavuutta pyritään lisäämään edistämällä joustavia työmarkkinaratkaisuja, kuten osa-aikatyötä, etätyötä ja freelancer-toimintaa. Joustavat työmarkkinat voivat houkutella myös osatyökykyisiä ja eläkeläisiä takaisin työelämään. Haasteena on tiukat työlainsäädännöt ja jäykät työmarkkinarakenteet, jotka estävät joustavien työmuotojen käyttöönottoa ja paikallista sopimista.

Valtio tarjoaa tukea ja rahoitusta paikallisille palveluille ja yhteisöpalveluille, kuten terveydenhuollolle, vanhustenhoidolle ja koulutukselle, ja vahvistaa paikallisten yhteisöjen ja palvelujen roolia. Paikalliset palvelut voivat joustavammin mukautua väestön ikääntymiseen ja työvoimapulaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sote-uudistuksen uudelleen muotoilua. 

Skenaarion haasteena on erityisesti julkisen sektorin budjettileikkaukset ja rahoituksen niukkuus, mikä estää paikallisten palvelujen ja yhteisöllisten palvelujen kehittämistä. Väestön ikääntyminen ja nuorten muuttaminen pois maaseudulta ja pienemmiltä paikkakunnilta vähentää työikäisten määrää ja taloudellista aktiivisuutta paikallisyhteisöissä, mikä vaikeuttaa palvelujen ylläpitämistä ja talouden kasvua. 

Johtopäätökset

Suomen hyvinvointivaltio on rakennettu nykyistä huomattavasti vahvemman talouskasvun varaan. Toisin sanoen, meillä on tasan kaksi vaihtoehtoa. Luovumme osasta hyvinvointivaltion palveluita tai keksimme keinot tuottavuuden tukemiseen ja talouskasvun saavuttamiseen. Tuottavuuskasvu syntyy kolmen osatekijän summana: pääomainvestointien, inhimillisen pääoman ja kokonaistuottavuuden eli käytännössä teknologian kehityksestä.

Pääoma seuraa inhimillistä pääomaa, mikä tekee siitä tuottavuustekijänä kriittisen. Tämä tarkoittaa, että Suomen koulutustason heikkeneminen on saatava katkaistua ja käännettyä takaisin kohti OECD vertailun kärkeä. Koska koulutuskäänne ei tapahdu yhden tai kahden vaalikauden aikana, vaaditaan sen tekemiseen pitkäaikaista sitoutumista yli puoluerajojen. Lyhyellä ja keskipitkällä tähtäimellä tuottavuuskehitys on mahdollinen kahta kautta, joko työuria pidentämällä tai kansainvälistä osaamista Suomeen houkuttelemalla. Molempiin kyllä keksitään keinot, jos poliittista tahtoa löytyy.

Suomalaisen ja kansainvälisen pääoman vaikutusta on vahvistettava, investointien kohdalla pitää käyttää erilaisia veroporkkanoita investointien kohdistamiseksi muualle kuin turvalliseksi ja riskittömäksi koettuihin seiniin ja neliöihin.

Suomen pitäisi luoda kasvustrategia, jonka pohjalta valitaan kansallisesti merkittävimmät toimialat, joihin kanavoidaan myös julkista rahaa ja haetaan aktiivisesti kansainvälisiä investointeja. Minkä tahansa strategian ytimessä on tehtävät valinnat ja pois-valinnat. Suomen kohdalta vaikuttaa siltä, että nämä ovat vielä tekemättä.

Muutos lähtee yhteisestä tilannekuvasta. Skenaariot puolestaan havainnollistavat sitä, millaisia erilaisia mahdollisia kehityskulkuja Suomella on edessään. Jokainen tässä artikkelissa esitetyistä skenaarioista on mahdollinen, ja toteutuu osittain jo nykyisyydessä.

Seuraavaksi on omista valinnoistamme kiinni, mikä näistä skenaarioista vahvistuu.

---