Missä olit silloin, kun tekoäly alkoi ymmärtää?

Tätä tekstiä kirjoitetaan vuonna 2030. Se on fiktiivinen näkymä vuosien 2025–2027 murrosvaiheeseen: aikaan, jolloin teknologia eteni nopeammin kuin työmarkkinat, koulutusjärjestelmä ja päätöksenteko ehtivät reagoida.

Kuka muistaa vielä vuoden 2025? Se oli se vuosi, kun tekoäly otti askeleen lähemmäs ihmistä. Me sen sijaan emme ymmärtäneet vielä hetkeen, mitä se tulisi tarkoittamaan. 

En nyt tarkoita sitä, miten kielimallit oppivat tuottamaan (lähes) virheettömiä vastauksia tai somesisältöä, vaan sitä vaivihkaan tapahtunutta muutosta, kun koneet alkoivat ymmärtää tarkoitusperiämme. Konteksteja. Painotuksia. Kun ne alkoivat osallistua keskusteluun.

Roaring 20s osoittautui juuri sellaiseksi kuin edeltäjänsä sata vuotta aikaisemmin. Talouskasvun ja jazz-sointujen sijaan saimme yhteiskunnallisen murroksen, geopoliittisesti räjähdysherkän, äänekkään, monella tapaa vallankumouksellisen vuosikymmenen. 

Suomessa puhutaan mielellään tasa-arvosta, mutta teknologinen murros on harvoin tasa-arvoinen. Vuodet 2025–2027 loivat kuilun niiden välille, jotka ottivat nopeasti uuden teknologian haltuun ja niiden, jotka jäivät lähtötelineisiin. Erityisesti pk-sektorilla siirtymä ei ollut tasaista. Osa yrityksistä oli jo liikkeellä, toisten arastellessa, odottaessa.

Mutta juuri siinä odottamisessa menetettiin aikaa, jota ei ollut. Tekoäly kehittyi eksponentiaalisesti, mutta ihmisten kyky uudelleenorientoitua ei ollut samalla tasolla. Se, mikä yllätti monet, oli se miten nopeasti työtehtävät, joita oli pidetty inhimillisinä vahvuuksina siirtyivät nekin koneiden tehtäväksi.

Työpaikat eivät kadonneet kerralla, vaan ne muuttuivat yksi kerrallaan tarpeettomiksi. Ei tullut mitään massairtisanomisten aaltoa, mutta lähteneiden ja eläköityneiden tilalle ei enää palkattu uusia. Sitä seurasi ennennäkemätön rakenteellinen työttömyys, josta ei voinut syyttää taantumaa vaan muutoskyvyttömyyttä, oikeastaan vähän kaikilla tasoilla.  

Ei löytynyt riittävän ajoissa työkaluja, taitoja ja rakenteita tukemaan valtavassa uudelleenkouluttautumisen tarpeessa. Työmarkkinat olivat läpikäyneet ison muutoksen, mutta asenteet muuttuivat hitaasti. Ristiriitaiset viestit täyttivät uutismedian. 

Samaan aikaan markkinoilla nähtiin brutaalia kilpailua katoavista työpaikoista, kun toisaalla kärsittiin työvoimapulasta. Kauppasodat olivat nekin jättäneet jälkensä maailmantalouteen, ja sitä laskua maksettaisiin vielä pitkään. 

Oppilaitokset yrittivät reagoida, mutta hidas reagointikyky, raskaat opetussuunnitelmat ja henkilökunnan vaihteleva osaaminen estivät laajamittaisen vastauksen. Kun tekoälyn murros vyöryi läpi työelämän, suuri osa oppilaitoksista oli vielä vaiheessa, jossa keskusteltiin tekoälyn käytön sallimisesta, ei sen ymmärtämisestä työkaluna.

Muistelin hetki sitten Johdon agendalla podcast jaksoa, jossa juttelimme OP-ryhmän pääjohtajan Timo Ritakallion kanssa tekoälystä ja muutoskyvykkyydestä. Se oli kevättä 2025.  Puhuimme silloin luonnollisen kielen kehityksestä ja siitä, miten se tulisi mullistamaan finanssialaa. Näin jälkikäteen ajateltuna elimme melko merkittäviä hetkiä. 

Missä sinä olit, kun tämä kaikki alkoi?

🎧 Kuuntele podcast haastattelu esimerkiksi Youtubessa tai Spotifyssa.