Tuottavuuskeskustelusta puuttuu yksi ulottuvuus: Johtajat tasapainoilevat kasvavan vaatimuslistan kanssa samalla kun tuottavuus laskee. Miksi?
Tälläkin viikolla useampi toimitusjohtaja on istunut iltamyöhään tilinpäätösaikataulujen vankina (suora lainaus eräältä toimarilta). Yksi uskalsi kesken muutosneuvotteluiden ottaa pienen hetken itselleen tietoisena siitä, että työt odottivat illalla kotiinpaluun jälkeen.
Yrityksiin ja niiden johtajiin kohdistuu käsittämätön määrä painetta. Vaatimusten tulva tuntuu olevan loputon. Joku vuosi sitten listasin 96 johtajuutta haastavaa teemaa, sittemmin lista on kasvanut lisää pituutta.
Johtamisen vaatimukset ovat muuttuneet verrattain lyhyessä ajassa. Listan kärjestä löytyy tuttuja teemoja kuten työn tuottavuus, kiristyvä kilpailu ja muuttuvat liiketoimintamallit, kasvu ja kansainvälistyminen, jatkuva innovaatioiden ja uudistumisen paine, makrotalouden ilmiöt, inflaatio, korot, geopolitiikka - kaikki teemoja, jotka vaikuttavat yritysten toimintaympäristöön.
Myös teknologia kehittyy hengästyttävällä vauhdilla; GenAI, metaversumi, kvanttiteknologia haastavat samaan aikaan kun mahdollistavat uuden luomista. Mutta jos vielä viikko sitten kuviteltiin, että tänä vuonna otettaisiin kehitysaskelia tekoälyn hyödyntämisessä, riitti yksi poliittinen päätös siirtämään loppuvuoden fokuksen nykyisten fina- ja toiminnanohjausjärjestelmien päivittämiseen ja testaamiseen 🙈
Kiristyvä regulaatio ja kirjainyhdistelmät ESG, CSRD, NIS2 löytyvät jokaisen johtoryhmän agendalta. Pelkästään vastuullisuusregulaation määrä on kasvanut 10x viimeisen viiden vuoden aikana.
Politiikka ja työmarkkinariidat, väestön vääjäämätön ikääntyminen ja kestävyysvaje, sekä heikko tuottavuuskehitys ovat nekin kaikki vähintään välillisesti työpöydällä.
Mutta mutta.
Yksi tuottavuuden haasteista on organisaatioissa lisääntynyt työn määrä, joka on jo vuosikausia hiipinyt ylöspäin kasvattaen kustannuksia tuomatta penniäkään lisää tuottavuuteen. Tämä ei ole vain paisuneen valtionhallinnon haaste, vaan koskettaa kaikkia organisaatioita.
Jokainen listalla oleva asia on lisännyt organisaatiossa paitsi työtä, myös metatyötä; uuden opettelua, suunnittelua ja aktiivista ajatustyötä, joka ei kunnioita normaalin työajan rajoja. Käytettävissä olevat resurssit eivät sen sijaan ole lisääntyneet. Jokaisella johtajalla ja asiantuntijalla on edelleen 1440 minuuttia vuorokaudessa käytettävissään.
Kompleksisuus ei suinkaan vähene, se kasvaa. Koska nämä muutokset tapahtuvat yksitellen, niitä ei pidetä ongelmana. Niiden kumulatiivinen vaikutus organisaatioihin ja työn tekemisen tapoihin on kuitenkin merkittävä. Jos vuonna 2016 organisaatiot veivät läpi keskimäärin kaksi muutosta vuodessa, on määrä tähän mennessä viisinkertaistunut.
Muutos ja sen vaatima työmäärä on siis moninkertaistunut, samaan aikaan kun resurssit eivät ole lisääntyneet. Yritysten kehitykseen ja uudistamiseen varatut resurssit menevät pakollisten muutosten läpivientiin, jolloin varsinainen kehitystyö jää tekemättä. Tuottavuuden kannalta yhtälö on melko kestämätön.
Myös johtajille.