96 % johtajista kokee, ettei heillä ole tarpeeksi aikaa strategiseen ajatteluun. Kun kalenteri täyttyy kokouksista ja kiireistä, strategia jää helposti taka-alalle.
27 minuuttia. Se on se aika, jonka johtajat keskimäärin käyttävät aikaa strategisten asioiden ajatteluun päivittäin.
Johtajien tulisi pyrkiä käyttämään vähintään 10–20 % ajastaan strategisiin kysymyksiin. Todellisuudessa operatiiviset asiat valtaavat usein kalenterin ja strategialle jää vain rippeet. 96% johtajista on sitä mieltä, että heillä on liian vähän aikaa ajatteluun tai strategiseen suunnitteluun. Itse asiassa, jos katsoo ajatustyön arkea, todennäköisesti tämä koskettaa meitä kaikkia.
Strateginen ajattelu ei ole pelkästään pitkän aikavälin suunnittelua tai tulevaisuuden suunnan maalaamista leveällä pensselillä. Se on kykyä tunnistaa mahdollisuuksia, arvioida vaihtoehtoja ja yhdistellä erilaisia ilmiöitä, joskus lennostakin. Silti liian usein strateginen ajattelu on sidottu vuosikelloon, jossa suunnitteluprosessit toistuvat rutiininomaisesti ilman todellista luovaa ajattelua.
Välillä ajattelen, että olemme onnistuneet ylianalysoimaan tämänkin ja tekemään ajattelusta liian vaikeaa.
Strateginen ajattelu alkaa usein pienestä ärsykkeestä, jokin kommentti, uutisotsikko tai asiakkaan esittämä kysymys, joka jää mieleen kytemään. Ensi alkuun se ei herätä mitään, mutta sitten jokin loksahtaa – ja alat yhdistää sen muihin asioihin, joita olet havainnut. Mitä jos tämä ei olekaan yksittäinen ilmiö, vaan osa suurempaa muutosta? Mitä jos tämän takana on jotain sellaista, jota emme vielä täysin hahmota?
Tässä kohtaa ajatusprosessi joko kiihtyy tai se katkeaa kalenterin muistuttaessa 15 min päästä alkavasta Teams palaverista. Miten strateginen ajattelu saadaan osaksi jokapäiväistä työtä ja arkea? Silloinkin kun siihen ei ole aikaa?
Ensimmäinen oletus, joka pitää haastaa on se, miten ja missä ajattelu tapahtuu. On mahtavaa, jos omaan kalenteriin pystyy tekemään säännöllisesti tyhjää tilaa aikaa ajattelulle ja analyysille, mutta aina se ei onnistu. Silloin pitää ottaa olemassa olevat kalenteritapahtumat ja muotoilla oma tavoite niiden kohdalta uusiksi. Sen sijaan, että menet palaveriin ja kysyt "mitä meidän pitäisi tehdä?", kysy "miksi tämä on tärkeää?"
Pyri analysoimaan päätökset, joita pidät itsestäänselvyyksinä (myös omat), ovatko ne oikeasti parhaat vaihtoehdot? Meillä kaikilla on ajattelun sokeita pisteitä. Haasta oma ajattelusi ja etsi myös vastakkaisia näkemyksiä.
Ajattelu seuraa usein yksinkertaista kaavaa, joka tunnetaan ensimmäisen asteen ajatteluna. Se on järkeilyä ensimmäisellä tasolla tyyliin:
“Jos lasketaan hintoja, myynti kasvaa” tai “Jos lisätään resursseja, tuotanto nopeutuu”.
Loogista? Ehkä.
Mutta mitä sen jälkeen tapahtuu?
Toisen asteen ajattelu tarkoittaa päätösten laajempien vaikutusten ja todennäköisten seurauksien ajattelemista ennakkoon. Sen miettimistä, miltä päätös näyttää 3 kk, 12 kk ja 3 vuoden päästä. Mitä emme ole ottaneet huomioon? Mitä jos kaikki muutkin toimivat samalla tavalla?
Jos sinulla on tänään 27 minuuttia aikaa käyttää ajatteluun, käytä ne kysymällä oikeita kysymyksiä.