top of page

Työelämä on rikki, mutta eri syistä kuin kuvittelemme

Työpäivä täynnä palavereita ja sähköposteja, mutta silti mitään ei tunnu saavan aikaan – kuulostaako tutulta? Syy voi löytyä lisääntyneestä metatyöstä, joka imee työpäivistä energian ja johtaa näennäistuottavuuteen. 


Johdon kolumnisti Riikka Tanner: Metatyö johtaa näennäistuottavuuteen

Syyskuu ja arki. Päivät ovat jälleen päättymätön kela Teams-palavereita, sähköposteja ja Slack-keskusteluita muutaman aidon kohtaamisen ympärillä. Vaan oletko koskaan miettinyt, mistä se ainainen “kiireen tunne” syntyy työssä? Tai miksi tuntuu siltä, että vaikka koko tiimi ponnistelee, tulokset ovat parhaimmillaankin keskinkertaisia? 


Yksi syypää löytyy niin kutsutusta metatyöstä. Mutta nyt ei puhuta kotitöistä.  


Metatyöllä tarkoitetaan “työtä työn ympärillä” eli työtä, jota tietotyöntekijät joutuvat tekemään, jotta voisivat tehdä varsinaiset työtehtävänsä. Metatyöksi lasketaan erilaiset palaverit, statuspäivitykset ja muu hallinnollinen humppa, joka ei tuota varsinaisesti arvoa työn kannalta. Pahimmillaan tietotyöntekijät käyttävät noin 58 % ajastaan metatyöhön. Työtunneiksi käännettynä, tavallisen 37,5 viikkotunnin rytmillä se vastaa käytännössä kolmea päivää viikosta (!) 


Toisen tutkimuksen mukaan enää alle puolet työpäivästä (39 %) kuluu omiin työtehtäviin, loppupäivän kuluessa metatyöhön ja erilaisiin häiriötekijöihin. Metatyö ei edistä organisaation tavoitteita, mutta pitää työntekijät kiireisenä. Moni sortuu myös tuottavuusteatteriin, nimittäin yhden datapisteen mukaan 43 % työntekijöistä käyttää jopa 10 tuntia viikossa tekemiseen, jonka tarkoituksena on vain luoda vaikutelma kiireestä. Tähän tarkoitukseen sopivat hyvin osallistuminen palavereihin, joissa itsellä ei ole roolia tai chatissa keskustelujen käyminen, jotka vain generoivat lisää keskustelua.


Samaan aikaan työssä koetaan kuormitusta ja työntekijöiden sitoutuminen on ennätysmatalalla. Tunnolliset työntekijät vastaavat viesteihin kellon ympäri, jahtaavat epätoivoisena to-do listan viimeistä riviä ja toivovat pysyvänsä kasassa seuraavaan lomaan saakka. Miten me olemme ajaneet itsemme tällaiseen ansaan? 


Tällä hetkellä tuottavuuden kasvua haetaan kuumeisesti tekoälystä ja toivotaan, että jatkossa kone voi hoitaa suurimman osan asiantuntijoiden rutiinitehtävistä. Mutta siinäkin on olemassa todellinen riski sille, että ne varsinaiset työtehtävät valuvat tekoälylle ja meille ihmisille jää jäljelle pelkkä metatyö. Kärjistäen, tekoäly tekee ja ajattelee puolestamme ja me istumme Teamsissa raportoimassa sitä, missä kukin projekti menee. 


Organisaation, joka on opettanut itsensä kiireen kulttuuriin, on vaikea pyristellä siitä irti. Ihmiset oppivat nopeasti arvottamaan itseään ja kollegoitaan sen mukaan, kuinka täysiä näiden kalenterit ovat. Kiireen ei pitäisi koskaan olla mikään ideaali, sen sijaan tuottavuutta ja tuloksia kuuluukin tavoitella. 


Tuottavuuskeskustelussa tikunnokkaan on noussut jälleen kysymys etätyöstä ja toimistoille paluusta. Etätyö kun ajaa ihmisiä sosiaaliseen deprivaatioon ja vähentää varsinkin uusien työntekijöiden tuottavuutta. 


Etätyöloukun sijaan purkaisin ennemmin kuitenkin metatyöloukkua, jolloin aikaa irtoaisi enemmän myös niihin aitoihin ihmisten välisiin kohtaamisiin. 


bottom of page