Monessa organisaatiossa tuskaillaan hitaasti etenevän muutoksen kanssa. Miksi organisaatio toimii toisin kuin on yhdessä suunniteltu? Auttaisiko, jos ymmärtäisimme paremmin ajattelun työkaluja?
Mielestäni tämä ainainen pohdinta organisaation osallistamisesta strategiatyöhön voitaisiin jo lopettaa.
Koko keskustelu organisaation (näennäis)osallistamisesta strategiatyöhön on oikeastaan absurdia. Organisaatio ja jokainen sen jäsen osallistuu nimittäin strategian luomiseen ihan joka päivä, tekemällä erilaisia valintoja: Soittaisinko tänään sen puhelun, jaksaisiko tehdä sopimuksen, kirjoittaisiko some-postauksen uudelle asiakaskohderyhmälle..? Saat varmaan ajatuksesta kiinni.
Henry Mintzberg totesi aikanaan että strategia on kuvio (tai kaava) jatkuvien päätösten sarjassa.
Strategia ei synny yksittäisestä isosta päätöksestä tai mistään erillisestä suunnitelmasta vaan se on sarja päätöksiä, jotka toteutuvat ajan mittaan. Se, miten johdonmukaisesti näitä päätöksiä tehdään, ja kuinka yhtenäinen kuvio niiden tuloksena syntyy, on kokonaan toinen juttu. Organisaation strategia on se mitä arjessa tapahtuu, ei se mitä jossain paperissa lukee.
Organisaatiossa tehdään päivittäin useita päätöksiä, alkaen johtoryhmätason strategisista muutoksista aina arkisiin operatiivisiin valintoihin. Kun nämä päätökset heijastavat johdonmukaisesti yhteistä teemaa tai suuntaa, ne muodostavat tunnistettavan kuvion – eli strategian.
Tämän kuvion kannalta ratkaiseva sana on johdonmukaisuus.
Jokainen käsittää johdonmukaisuuden merkityksen organisaation yhtenäisyydelle. Yhteiset tavoitteet ja prioriteetit, sekä johdonmukainen päätöksenteko luo selkeyttä. Myös sillä, miten päätöksenteon johdonmukaisuus näkyy yrityksen ulkopuolelle ja miten ne muokkaavat käsitystä organisaatiosta markkinoilla on tärkeää. Asiakkaat, sijoittajat ja kenties kilpailijat alkavat ymmärtää, mitä organisaatio edustaa, mitä se priorisoi ja mitä siltä voi odottaa. Johdonmukaisuus ja ennustettavuus luovat luottamusta.
Johto tarjoaa strategisen kehyksen, kun taas koko organisaation työntekijät osallistuvat strategian muotoiluun arjessa tapahtuvilla päätöksillään. Monessa keskustelussa yritysjohdon kanssa nousee esiin, miten organisaatio toimii toisin kuin yhdessä on suunniteltu.
Mikä siis saa organisaation toimimaan epäjohdonmukaisesti?
Se johtuu melko usein siitä, että organisaation arkikokemus ja toisaalta heille annettu uusi tieto eivät vastaa toisiaan. Sosiaalipsykologia tunnistaa ilmiön kognitiivisena dissonanssina.
Jos ihminen joutuu törmäyskurssille esimerkiksi sellaisen tiedon kanssa, joka ei vastaa hänen omaa, aiempaa käsitystään, syntyy ristiriita uuden ja olemassa olevan tiedon suhteen. Koska ihmisellä on luonnollinen tarve kognitiiviseen johdonmukaisuuteen, aiemmasta poikkeava tieto ohitetaan tai jätetään huomioimatta, jos se ei sovi omiin aiempiin kokemuksiin. Ihminen toimii silloin omasta näkökulmastaan johdonmukaisesti.
Mutta onko meillä silloin käsissämme strategian ongelma vai johtamisen ongelma?