Kun motivaatio, rohkaisu ja yrittäjähenki eivät enää riitä

Miksi 20 000 työnantajayrittäjää on lopettanut toimintansa kolmessa vuodessa? Miksi syntyvyys on sukeltanut ennätyksellisen alas? Vastaus ei löydy asenteista. 

Joka viikko suomalaisessa mediassa toistuu sama kaava. Yrittäjyyttä koskevissa postauksissa kerrotaan, että tarvitsemme lisää kasvuhakuisuutta ja yrittäjähenkisyyttä. Koulutusta käsittelevässä jutussa todetaan, että nuorille pitää lisätä motivaatiota hakeutua korkeakoulutukseen. Laskevasta syntyvyydestä kertovan uutisen yhteydessä haastatellaan asiantuntijaa, joka pohtii, miten nuoria voitaisiin rohkaista perheellistymiseen. 

Tämä retoriikka paljastaa jotain siitä, miten lähestymme yhteiskunnallisia ongelmia. Me käsitämme ne ensisijaisesti asenneongelmina – ikään kuin ihmiset eivät vain ymmärtäisi, mikä olisi heidän ja yhteiskunnan kannalta parasta. Rohkaistaan, kannustetaan, puhutaan insentiiveistä, mutta entä jos ongelma ei ole siinä, mitä ihmiset ajattelevat, vaan siinä ympäristössä missä valintoja tehdään? 

Mediakeskustelu jää kiinni tietynlaiseen ajattelumalliin. Kun kerromme, että nuoret eivät halua lapsia, normalisoimme ajatuksen, että kyse on heidän henkilökohtaisista valinnoistaan. Se tekee näkymättömäksi ne rakenteelliset tekijät, jotka tekevät perheellistymisestä käytännössä vaikeaa. Kun puhumme kasvuhalun puutteesta, ohitamme kysymyksen siitä, miksi järjestelmämme tekee yrittäjyydestä niin riskialtista. Kun diagnosoimme nuorten motivaatio-ongelman koulutuksessa, jätämme kyseenalaistamatta, toimiiko nykyinen koulutusrakenne heidän elämäntilanteessaan.

Kun alamme etsiä esteitä asenteiden sijaan, näemme ongelman aivan eri tavalla. Emme kysy, miksi ihmiset eivät halua tehdä näitä valintoja, vaan miksi ne tuntuvat heistä vaikeilta, riskialttiilta tai mahdottomilta.

Tämä ei tarkoita sitä, että yksilöllä ei olisi vastuuta omista valinnoistaan. Se tarkoittaa sitä, että ymmärrämme, että yksilön valinnat ovat aina kontekstin lopputuote. Jos haluamme muuttaa valintoja, meidän on muutettava kontekstia. 

Työnantajayrittäjien määrä on kolmessa vuodessa laskenut järjettömät 22 %. Tilastokeskuksen tuoreiden lukujen mukaan viime vuoden päätteeksi työnantajayrittäjiä oli 70 000 (vrt. 90 000 vuoden 2021 lopussa). 

Aivan absurdi ajatus, että parissa vuodessa yrittäjien arvot ja asenteet olisivat muuttuneet näin radikaalisti. 

20 000 työnantajayrittäjää ei ole vain yhtäkkiä menettänyt yrittäjähenkeään. He reagoivat muuttuneisiin olosuhteisiin. Energia-ja raaka-ainekulut ovat nousseet. Byrokratia on lisääntynyt. Verotus on tiukentunut. Korkoympäristö on muuttunut. Työntekijöiden odotukset kasvaneet. Kun kaikki nämä tekijät yhdistyvät, yrittäjyys tai palkkaaminen muuttuu epärationaaliseksi valinnaksi, riippumatta siitä, kuinka yrittäjähenkinen ihminen on.

Siksi on siirryttävä pois turhaan moralisoivasta retoriikasta kohti käytännön ongelmanratkaisua. 

Käyttäytymismuotoilu tarjoaa konkreettisia työkaluja näiden ongelmien ratkaisemiseen. Sen sijaan että yritämme muuttaa ihmisten asenteita, muokkaamme niitä ympäristöjä, joissa he tekevät päätöksiään, oli kyse sitten koulutusvalinnoista, lasten hankkimisesta tai ensimmäisen työntekijän palkkaamisesta.