top of page

Toksinen tuottavuus kuvaa nykyistä työelämää

Jatkuvasta suorittamisesta on tullut uusi normaali, joka hiipii niin työelämään kuin vapaa-ajalle. Tehokkuus ja kiire ovat nykyisen (työ)elämän arvonluonnin mittareita. Mutta entä jos suorittaminen viekin meitä kauemmas todellisesta tuottavuudesta?

Riikka Tannerin näkökulma: Toksinen tuottavuus kuvaa nykyistä työelämää

Törmäsin ensimmäisen kerran käsitteeseen toksinen tuottavuus joskus viime kesän lopulla metatyöilmiöön perehtyessäni. Se iski heti. 


Toksisella tuottavuudella viitataan yleisesti epäterveeseen ja pakonomaiseen tarpeeseen suorittaa ja olla jatkuvasti tuottava niin työssä kuin vapaa-ajalla, jopa oman fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kustannuksella. 


Kyseessä ei tosin ole virallisesti tunnustettu psykologinen ilmiö vaan enemmän eletyn elämän ja suorituskeskeisen yhteiskunnan kollektiivisena kokemuksena heijastuva ajankuva. Se on sitä, kun et enää kestä olla yksin omien ajatustesi kanssa edes ulkona kävellessäsi, vaan koko ajan on suoritettava ja optimoitava omaa olemistaan, vaikka sitten self-helpiä napit korvissa kuunnellen räntäsateessa vastatuuleen puskiessa.


Googlen hakudatan mukaan ilmiö alkoi yleistyä kaksi vuotta sitten. Enimmäkseen sitä on käsitelty hyvinvoinnin näkökulmasta ja kärjistettynä lähinnä naisille suunnatuissa medioissa. Nyt ilmiö tekee tietään organisaatioihin, mistä lähes varmana signaalina voi pitää aiheen käsittelyä Harvard Business Review’ssa. 


Itse linkitän toksisen tuottavuuden erityisesti hallitsemattomaksi kasvaneeseen metatyöongelmaan. Metatyö luo helposti harhaanjohtavan tunteen tuottavuudesta, mutta täyteen buukatut kalenterit tai päättymättömällä luupilla pyörivät Slack-viestit eivät välttämättä vie tavoitteissa eteenpäin.   


Yksittäiset työntekijät kokevat jatkuvaa painetta olla tehokkaita ja tuottavia, usein omien rajojensa kustannuksella. Mitä enemmän palavereita kalenterissa, sitä tärkeämmäksi koemme itsemme. Tuskin kovin moni sitä kykenee kuitenkaan tunnustamaan. 


Toksisessa tuottavuudessa ei ole tilaa luovuudelle, koska kaikki aika ja energia menevät suorittamiseen. Suorastaan kerettiläistä toimintaa, jos uskallat merkitä kalenteriisi ajatustyöaikaa keskelle päivää. Mieluummin ajattelemme vaikka salaa vessassa, kuten Heltin ajatustyötutkimuksesta nousi esiin viime keväänä. 


Tämä kaikki on paradoksaalista siksi, että tuottavuuden tavoittelu itsessään ei ole mitenkään huono asia – päinvastoin (!). Jos jotain tämä talous todella tarvitsee niin tuottavuuskehityksen korjausliikkeen. 


Tuottavuus ja tehokkuus esiintyvät usein yhdessä, mutta sanapari sisältää samalla yhden työelämän isoista väärinkäsityksistä. Tehokkuus mittaa usein sitä, kuinka paljon saadaan aikaan tietyssä ajassa, mutta tuottavuus liittyy siihen, kuinka paljon arvoa luodaan. Todellisuudessa nämä kaksi voivat olla myös ristiriidassa keskenään. 


Pitäisikö siis tavoitteena olla tuottavuus ilman pakkomiellettä jatkuvasta tehokkuudesta? Ehdottomasti. 


Siksi tämän vuoden isoin kysymys johdon agendalla onkin se, kuinka luodaan tuottavuutta ilman toksista kiireen kulttuuria?

***


Toksinen tuottavuus on yksi tämän vuoden Johdon agendalla -trendiraportin muutosvoimista. Tutustu tähän ja muihin työelämäilmiöihin lataamalla raportti osoitteesta www.johdonagendalla.fi




bottom of page