Sosiaalisen kiihtyvyyden teoria kuvaa yhtä aikamme paradokseista - mitä enemmän yritämme tehdä aikaa, sitä enemmän paineet ajankäytön ympärillä kasvavat. Jatkuvasta kiireestä ja tehokkuuden tavoittelusta on tullut modernin yhteiskunnan itse itseään vahvistava noidankehä.
Kohtalon oikkuja, mutta tällä viikolla tarjoutui odottamaton mahdollisuus tehdä jotain, mikä tuntuu nykyaikana suorastaan syntiseltä. Kalenterissa avautui usean tunnin mittainen keskeytymätön hetki keskellä työpäivää.
Ajatustyöläinen oivalsi tilaisuutensa koittaneen ja tarttui saksalaisen sosiologin ja filosofin Hartmut Rosan teoriaan sosiaalisesta kiihtyvyydestä.
Rosan teoria ei kuitenkaan ole pelkkä akateeminen kuriositeetti. Sosiaalisen kiihtyvyyden teoria kuvaa modernin yhteiskunnan taipumusta pyrkiä nopeuttamaan tai kiihdyttämään oikeastaan lähes kaikkea — teknologiaa, työtä ja sosiaalista vuorovaikutusta. Se on kuin kaikki heti mulle tässä ja nyt, mutta tieteellisessä viitekehyksessä.
Yksi Rosan tärkeimmistä käsitteistä on sosiaalisen kiihtyvyyden paradoksi, jossa muun muassa ne teknologiset innovaatiot, jotka on suunniteltu säästämään aikaa, generoivat usein vain lisää työtä. Työtehtävien suorittaminen nopeammin tekoälyn, automatisaation tai uusien tietojärjestelmien avulla ei todellisuudessa vapauta aikaa, vaan päinvastoin lisää vaatimuksia ja odotuksia entistä kovemmista suorituksista.
Modernista (työ)elämästä on tullut jatkuvassa aikapaineessa ja kiireessä itse itseään vahvistava kehä. Ajasta on tullut taloudellinen resurssi, jota on niukkuudessaan jatkuvasti optimoitava. Teknologia, jonka pitäisi vapauttaa tietotyöläiseltä aikaa ajatustyölle, mahdollistavat kyllä työn nopeamman suorittamisen mutta nostavat jatkuvasti tehokkuuden ja tuottavuuden rimaa. Lopputuloksena on jatkuva kilpajuoksu aikaa vastaan.
Jossain kohtaa ymmärrämme, että olemme häviöllä.
Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -seurantatutkimuksesta raportoitiin tällä viikolla, että joka neljännellä suomalaisella on kohonnut riski työuupumukseen. Todennäköisesti työuupuneiden osuus on sekin viiden vuoden aikana kasvanut jo 10 prosenttiin.
Jatkuvasti kiihtyvä sosiaalinen sykli lisää kuormitusta ja mielenterveysongelmia. Ratkaisua haetaan erilaisista työhyvinvoinnin ohjelmista, mutta ongelma ei ole vain työyhteisöjen vaan koko yhteiskunnan, joka ajaa jatkuvasti kiihdytyskaistalla. Tiedäthän, vakionopeudensäädin asetettuna 115 km / tunnissa satasen rajoituksella, sakkorajalla ajaen, koska kiireen tunne on osa omaa sosiaalista normistoa.
Sosiaalisen kiihtyvyyden paradoksi pitää huolen siitä, että kaikki yritykset vapauttaa ihmisten aikaa työltä vapaa-ajalle vain lisäävät kierroksia entisestään. Tietoisesti tehdyt panostukset työhyvinvointiin, arjen irtiotot ja mindfulness-harjoitukset ovat nekin vain keinoja lisätä tuottavuutta, kiihtyvyyttä. Palautuminen nähdään sekin siis keinona lisätä tehokkuutta.
Laskusuhdanne, epävarmuus ja heikko tuottavuus todennäköisesti kasvattavat ennemmin painetta lisätä sosiaalista kiihtyvyyttä kuin hidastavat sitä. Haemme vastauksia ratkaisuista, jotka vääjäämättä kiristävät tahtia entisestään.
On kyseessä sitten kasvun kiihdyttäminen, innovaatiot tai tuottavuuden parantaminen, vastauksen pitäisi olla kuitenkin jotain muuta kuin..
..enemmän.