Siiloutuneessa organisaatiossa kilpailija tulee usein talon sisältä.
Moni yritys ei epäonnistu strategiassa siksi, että strategia olisi jotenkin kelvoton, vaan siksi, että strategia siiloutuu ja organisaation eri yksiköt alkavat vetää sitä eri suuntiin.
Perinteisesti siiloja ja niiden ongelmia tarkastellaan organisaatiorakenteen linssien läpi. Todellisuudessa ongelma menee paljon syvemmälle, organisaation ajattelumalleihin, tavoitejohtamiseen ja siihen, miten tieto liikkuu organisaatiossa. Jos kukaan ei katso kokonaisuuden päälle, jokainen funktio optimoi omia tavoitteitaan poimimalla rusinat pullasta. Strategiasta valitaan omalle yksikölle sopivat elementit ja lopusta vastaa “joku muu”.
Kun eri funktiot toimivat irrallaan toisistaan, päätöksenteko hidastuu, resurssit jakautuvat vähemmän optimaalisesti ja asiakaskokemus kärsii. Siiloutunut organisaatio on kuin keräilyeristä koottu koneisto, jossa osat eivät tue toisiaan. Ristiriidassa olevat tavoitteet, päällekkäiset projektit ja se, että tieto ei kulje talon sisällä ovat klassisia esimerkkejä siiloissa toimivan organisaation haasteista.
Myös jatkuva vääntö sisäisestä laskutuksesta, missä jokainen yksikkö tuntuu vetävän kotiin päin, on melko varma merkki ongelmasta. Tai tulosjulkistuksen jälkeen vähemmän lempeät ajatukset sitä yksikköä kohtaan, joka jäi tavoitteestaan ja poltti kaikkien muidenkin bonukset. Jos olet nähnyt näitä “One Organization” harjoituksia, tiedät mistä puhun.
Siiloutuminen ei ole vain isojen organisaatioiden ongelma, vaikka helposti näin ajatellaan. Organisaatiorakenne itsessään ei kuitenkaan ole syypää, vaan rajapintojen puute, joka mahdollistaisi luontevan yhteistyön. Hyvä strategia voi auttaa myös purkamaan siiloja.
Strategisten kyvykkyyksien tunnistaminen ja kehittäminen on yksi tehokkaimmista keinoista rakentaa yhtenäistä organisaatiota. Strategiset kyvykkyydet eivät ole vain yksittäisten yksiköiden osaamisia, vaan ne ovat koko organisaation yhteisiä vahvuuksia, jotka rakentavat kilpailuetua. Se voi tarkoittaa esimerkiksi asiakasymmärryksen, innovaatiokyvykkyyden tai tietyn teknologiaosaamisen laajentamista koko organisaatioon. Tärkeintä on, että nämä kyvykkyydet ovat jaettuja ja koko organisaation käytössä.
Strategiset kyvykkyydet eivät ole staattisia, vaan vaativat jatkuvaa kehittämistä ja mukauttamista muuttuvaan toimintaympäristöön. Se tarkoittaa koulutuksen, tiedon jakamisen ja yhteisten oppimiskäytäntöjen vahvistamista. Monialaiset tiimit, joissa yhdistyvät eri yksiköiden ja toimintojen näkökulmat, edistävät organisaation oppimista ja strategian käytäntöön vientiä.
Siilot ovat osa organisaatioiden dynamiikkaa. Niistä ei oikeastaan koskaan pääse eroon, joten niiden kanssa on opittava elämään. Siinä auttaa ripaus systeemitajua:
Systeemi ei ole yhtä kuin osiensa summa. Se on niiden vuorovaikutuksen tulos. (Russell Ackoff)