top of page

Päätöksenteon näkymättömät kriteerit


Riikka Tanner, näkökulmana päätöksenteon näkymättömät kriteerit


Määrittele rohkeus.


“Rohkeus on kykyä kohdata pelkoa, epävarmuutta tai vaikeuksia, vaikka se tuntuisi henkilökohtaisesti tai ammatillisesti haastavalta. Rohkeus näkyy haluna ottaa riskejä ja tehdä päätöksiä, jotka saattavat vaatia suuria henkilökohtaisia tai kollektiivisia uhrauksia, mutta joilla on potentiaalia tuoda merkittävää hyötyä tai edistystä.”


Yrityksiä (ja niiden johtajia) ei kovin usein kehuta rohkeudesta, ennemmin päinvastoin. Kun kirjoitin kirjassani strategiaan liittyvästä päätöksenteosta, nostin esille erityisesti siihen liittyvien näkymättömien kriteerien merkityksen.


Näkymättömät kriteerit ovat niitä, jotka vaikuttavat organisaation päätöksentekoon vaikka niistä ei juuri puhuta ääneen. 


Jos yrityksen johto on liian homogeeninen, se estää usein rohkeiden strategioiden syntymisen. Kun yrityksen johtoryhmä koostuu samanlaisista taustoista ja ajattelutavoista, se johtaa helposti yksipuolisiin strategisiin valintoihin. Rohkeus siis hyötyy diversiteetistä.


Omistajien, sijoittajien, hallituksen ja asiakkaiden odotukset ovat aina läsnä päätöksenteossa. Jos sidosryhmät odottavat vakautta ja ennustettavuutta, yrityksen johto välttää rohkeita valintoja. Rohkeiden valintojen tekeminen voi vaatia myös merkittäviä investointeja, joita yrityksellä ei yksinkertaisesti ole. Taloudelliset reunaehdot voivat pakottaa pitämään yrityksen uudistumisen mittakaavan maltillisena. 


Taloudelliset päätöksenteon reunaehdot näkyvät myös toisella tavalla. Liian monet yritykset keskittyvät lyhyen aikavälin voittoihin pitkän aikavälin strategisten tavoitteiden sijaan. Usein näiden tavoitteiden takana vaikuttavat erityisesti sijoittajien vaatimukset. Pörssiin listatuissa yhtiöissä tuntuu ajoittain siltä, että johtoryhmässä tyhjä tuoli on asiakkaan sijasta varattu pörssianalyytikolle. 


Vaatii rohkeutta sitoutua pitkän aikavälin tavoitteisiin, vaikka lyhyellä aikavälillä jouduttaisiin tekemään vaikeita valintoja. Tämä on erityisen vaikeaa silloin, kun päätökset vaikuttavat yrityksen työntekijöihin negatiivisesti.


Johtajat (toisin sanoen ihmiset) tuovat päätöksentekoprosessiin mukana oman kokemuksensa. Mahdolliset aiemmat epäonnistumiset luovat herkästi epävarmuutta uusien päätösten suhteen. 


Myös sisäiset valtapelit ja politikointi voivat estää rohkeiden päätösten tekemistä. Johtajat pyrkivät usein välttämään vastakkainasettelua kollegoidensa kanssa, mikä johtaa varovaisiin tai erilaisiin kompromissiratkaisuihin. Päätökset, jotka uhkaavat jonkun johtajan valta-asemaa tai vaikuttavat negatiivisesti heidän henkilökohtaisiin tavoitteisiinsa, jäävät helposti tekemättä tai dilutoituvat matkan varrella 🤷‍♀️


Näissä esimerkeissä ei ole mitään sellaista mitä kuka tahansa johtaja ei jo tietäisi. 


Raikas lähestymistapa aiheeseen olisi se, että näistä ja muista organisaation näkymättömistä päätöksenteon reunaehdoista uskallettaisiin myös puhua ääneen.

Comments


bottom of page