Lukutaito ja kriittinen ajattelu ovat demokratian ytimessä. Samaan aikaan, kun tietoa on enemmän kuin koskaan, lukutaito heikkenee ja algoritmit ohjaavat sitä, mitä näemme ja ymmärrämme. Mitä tapahtuu, kun emme enää osaa lukea maailmaa ympärillämme?
Pari vuotta sitten olin osana tutkimushanketta, jossa selvitettiin naiskuvaa vuonna 2030. Mieleeni on painunut elävästi yhden tutkimushaastateltavan kommentti siitä, miten paras tapa tukea naisten tasa-arvokehitystä kehittyvissä maissa on tukea erityisesti tyttöjen lukutaitoa.
Ajatus on palannut mieleeni yhä uudelleen viime viikkojen menoa seuratessa. Kuuntelemme uutisia ja doomscrollaamme somea epäuskon vallassa. Länsimainen demokratia tuntuu murenevan silmiemme edessä. Se, että tämä tuntuu yllättäneen koko Euroopan, kertoo jotain olennaista. Olemme pitäneet demokratiaa ja länsimaista liberalismia itsestäänselvyytenä.
Demokraattisissa yhteiskunnissa kehityksen, koulutuksen ja osallisuuden ytimessä on lukutaito ja kyky kriittiseen ajatteluun. Lukutaito antaa ihmisille mahdollisuuden ymmärtää erilaisia näkökulmia, arvioida kriittisesti poliittista retoriikkaa ja vallanpitäjien päätöksiä. Ilman kykyä lukea, tulkita ja kyseenalaistaa jäämme alttiiksi manipuloinnille ja yksinkertaistetuille totuuksille.
Paradoksaalisesti, vaikka tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan, sekä luku- että kirjoitustaito jatkavat taantumistaan. Syy vai seuraus, mutta lukutaito häviää samaan aikaan, kun yhteiskunnalliset arvot muuttuvat, poliittinen polarisaatio voimistuu ja misinformaatio leviää lähes hallitsemattomasti. Ilmiö herättää vakavia kysymyksiä demokratian kestävyydestä ja tulevaisuudesta.
Tämä on osa isompaa yhteiskunnallista muutosta. Maailman talousfoorumi (WEF) ennustaa, että lukutaidon merkitys työelämässä hiipuu, kun taas digi- ja teknologiataidot nousevat etusijalle. Elämme ajassa, jossa tiedon kulutusta hallitsee algoritmit ja nopea visuaalinen sisältö. Hitaan median kuluttaminen ja syvälukeminen, siis se sellainen joka kehittäisi reflektointitaitoja, analyysikykyä ja empatiaa, käy yhä harvinaisemmaksi.
Isot yhteiskunnalliset arvot ovat nekin liikkeessä. Globaalit trendit viittaavat siirtymään kohti turvallisuushakuisia arvoja, mikä on seurausta paitsi pandemiasta, myös taloudellisesta epävarmuudesta, geopoliittisista jännitteistä ja teknologisista murroksista.
Kun yhteiskunta kohtaa pitkään kestävää epävarmuutta, kansalaiset hakevat vakautta, jopa demokratian ideaalien kustannuksella. Se manifestoituu tukena autoritaarisille johtajille, ja kasvavalle nationalismille.
Kun lukutaito heikkenee, samalla heikkenee kykymme käydä rakentavaa debattia. Polarisaatio ja misinformaatio kärjistävät jakolinjoja ja tekevät yhteisen näkemyksen rakentamisesta lähes mahdotonta. Keskustelu typistyy tunnepitoisiin mielenilmaisuihin rationaalisen analyysin sijaan.
Itsestäänselvyydet ovat yllättäen vähemmän itsestäänselvyyksiä. Jos lukutaito on avain kehittyvien maiden naisten aseman parantamiseen, eikö se silloin ole sitä myös demokratialle?
Ajattelemme, että demokratian suurimmat uhat tulevat jostain ulkopuolelta. Mutta entä jos demokratiaa eivät uhkaa sodat tai vallankumoukset, vaan se, että lakkaamme lukemasta, ajattelemasta ja kyseenalaistamasta?