Kasvun muotoilu vaatii enemmän kuin talouspolitiikkaa

Kolme raporttia, satoja sivuja analyysia ja lukemattomia suosituksia. Mutta edelleen puuttuu tärkein – kasvun tarkastelu systeemisenä ilmiönä.

Valtioneuvoston Kasvuriihi-työryhmän loppuraportti, Sitran Miksi Suomen talous ei kasva ja Kasvuryhmän Suomen kasvun visio - raportit on julkaistu kaikki viimeisen kuukauden sisällä. Yhteensä 240 sivua analyysia ja tulkintaa kasvun haasteista ja mahdollisuuksista.  

Joko ollaan siellä, missä syntyy ajattelua ravistelevaa uutta ymmärrystä? 

Ainakin olemme ottaneet askeleen johonkin suuntaan. Alamme hiljalleen kysymään niitä kysymyksiä, joita meidän olisi pitänyt kysyä jo pitkään. Kasvuryhmän raportin tulokulma on raikas poikkeus muiden joukossa, mutta muuten raportit osoittavat, miten tiukasti edelleen taiteillaan konventionaalisissa raameissa. 

Se, mikä puuttuu edelleen, on kasvun tarkastelu systeemisenä haasteena.

Systeemiajattelun näkökulmasta kasvu edellyttää samanaikaista liikettä neljällä tasolla: Yhteiskunnan ja politiikan tasolla on kysyttävä, miten järjestelmä kokonaisuutena ohjautuu tukemaan kasvuun suuntautuvia valintoja. Talousjärjestelmän tasolla keskeistä on, millä tavoin markkinat, kilpailu ja kannustinjärjestelmät muovaavat yritysten toimintaa. Yritystasolla strategia, johtamiskulttuuri ja organisaation rakenteet vaikuttavat siihen, kuinka aidosti kasvuun sitoudutaan. Lopulta kaikki kiteytyy yksilöihin ja siihen, miten ihmiset ajattelevat ja tekevät päätöksiä. 

Kasvun esteet eivät aina synny rakenteista. Yhtä hyvin ne voivat olla kiinni ihmismielessä. Käyttäytymistieteen näkökulma muistuttaa, että ihmiset eivät toimi rationaalisesti. Kasvua rajoittavat usein syvälle juurtuneet ajattelumallit ja päätöksenteon vinoumat. Sosiaalinen normisto ei tue luovuutta, rohkeutta eikä ainakaan nykyisten konventioiden avointa haastamista. 

Toistaiseksi kasvuraportit kaihtavat kysymystä siitä, missä kohdin ihmisajattelu katkaisee kasvun mahdollisuudet. 

Strateginen johtaminen ohjaa organisaation valintoja, painotuksia ja ajattelumalleja. Kasvua tukeva visio suuntaa katseen nykyhetken yli ja asettaa kunnianhimoisia tavoitteita, kun taas kannattavuutta painottava strategia jää helposti kiinni liiketoiminnan optimointiin. 

Tulokset puhuvat puolestaan. Suomalaiset yritykset ovat kannattavampia, kuin esimerkiksi ruotsalaiset tai saksalaiset. Mutta yhteiskunnan näkökulmasta yrityksen strategiasta löytyvä “kannattava kasvu” ei riitä, jos se ei synnytä uudistumista, investointeja, osaamista ja uutta kasvua. 

Kasvu syntyy, kun yksilöt, organisaatiot ja rakenteet alkavat liikkua samaan suuntaan. Tämä ei tapahdu sattumalta. Se täytyy muotoilla. Olen pyöritellyt päässäni ajatusta siitä, että Suomi tarvitsisi oman kasvuministerin. 

Systeemiteoria sanoisi, että emme voi ratkaista ongelmaa samassa kehyksessä, jossa se on syntynyt. Käyttäytymistiede muistuttaa insentiivien ja sosiaalisten normien merkityksestä. Strateginen johtaminen taas opettaa, että jos asia ei ole jonkun agendalla, sitä ei tapahdu.

Jos kasvu ei ole nyt kenenkään tehtävä, pitäisikö se tehdä jonkun tehtäväksi?